Vappumallistoa

 Vapunaaton asustemallistoa meille esittelee ihanainen Nadia.

Eräänlainen vapun edelläkävijä oli muinaisroomalainen Floran juhla. Kukkaiskuningattaren juhlissa juhlittiin kesän tuloa. Kukkaset koristavat tänään minunkin päätäni kera peuran sarvien. Kesä se sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti.

Malli: Nadia
Asusteet: Meeri
Valokuvaus: Meeri

Sarvien tekeminen oli hieman haastavaa. Ensin tein ne foliosta ja kipsistä. Olivat liian painavat, vaikkakin komeat. Nämä kuvassaolevat on muotoiltu ensin foliosta, sitten päällystetty FIMO-massalla ja paistettu uunissa. Kukat ja sarvet on liimattu pantaan kuumaliimalla, ja sarvien paikallaanpysyminen on vielä varmistettu karhunlangalla.

Translation:

My lovely dog Nadia is modelling. She's showing you my May Day accessories; I made the flower antler headband myself. The antlers are made of tinfoil and covered with fimo clay, then baked in oven. I hotglued the antlers and the flowers onto a headband.

Rainy days

Kun sade raivoaa ulkona ja hakkaa ikkunoita, on hyvä käpertyä kodin lämpöön ja tehdä/kerätä ympärilleen sadepäiväasioita. Minun sadepäiväasioitani ovat:

 ♥ Sarjakuvat ja kirjat

 ♥ Kuumat keitot

♥ Villapaidat

 ♥ Kookos-appelsiinitee johon raastoin inkivääriä mukaan

 ♥ Villasukat/pörrösukat

♥ Herkuttelu, samalla kun...

♥ ...Käpertyy katsomaan mustavalkoisia kauhuleffoja!

Plan 9 from outer space on kuulunut inhosuosikkeihini jo vuosien ajan. Samalla inhoan sitä, mutta samalla rakastan. Se on niin tyhmä, mutta juuri siksi niin hyvä. Siinä on jotain sellaista tiettyä konstailemattomuutta ja lapsenomaista innostusta, että ei voi olla tykkäämättä. Plus dialogit ovat maailman huonoimpia.

Minkälaisia juttuja sinun sadepäivääsi kuuluu? Miten taistelet sadepäivien ankeutta vastaan?

Translation:

It's a rainy day here in Finland. On a days like these I like to do rainy day-stuff, which includes: 

♥ reading comics and books
♥ eating hot soup
♥ wearing something warm and soft
♥ drinking ginger orange coconut tea
♥ eating sweets
♥ watching the worst movie ever made, Plan 9 from outer space!

What kind of stuff do you do when it's raining outside?

Why do I do self portraits?

Yksi aihe toistuu valokuvissani useammin kuin mikään muu: Minä itse. Oma pärstä, omat temppuilut, omakuva. Kautta aikojen pääni takaperukoilla on pyörinyt ajatus "onko tämä itsekästä/turhamaista". Oikeastaan tiedän jo itsekin vastauksen. Minun mielestäni se ei ole turhamaista. Mutta pelkään muiden mielestä sen olevan, joten arastelen sitä ja alan häpeilemään tekemisiäni muiden mielipiteiden vuoksi.

Suitsuketunnelmia kesältä

Miksi harrastan itseni kuvausta? Totuus on, että itseni kanssa teen parasta yhteistyötä, sillä tykkään kameran molemmilla puolilla olemisesta. Tykkään omakuvien ottamisesta siksi, että sitä tehdessä itsetuntemus kasvaa. Oman kehon koordinointi ja hallinta helpottuu, ja oppii näkemään ja kontrolloimaan kasvojaan, kehoaan ja jäseniään paremmin. Kehon mittasuhteet ja perspektiivitkin tulevat kuvakulmittain tutummiksi ja näistä opeista saa pontta vaikka piirtämiseen ja ihmiskehon ymmärtämiseen.

Ofelia Market-11:n jälkeisiä pin-up-fiiliksiä

Olen kärsinyt miltei koko elämäni huonosta itsetunnosta. Onnistuessaan omakuvat myöskin nostavat itsetuntoa, kun näkee itsensä kauniissa kuvassa, ilme ja asento onnistuneena. Kai tämä sitten on se ripaus turhamaisuutta, mikä minussa piilee sitten kuitenkin. Mutta vain terveellä tavalla. Kukapa ei nauttisi siitä, että näkee itsensä kerrankin miellyttävänä?

Olen valinnut tähän merkintään itseäni miellyttävimpiä kuvia, jotka olen sekä itse ottanut, muokannut, lavastanut että esiintynyt niissä.  Eli siis Best of: Meeri's self portraits.

Kahvinjuonnin ensiaskeliani överisokerisen pikakahvin kera

Fight Club-meininkiä

Science fiction double feature

Galaxies gone wild

"Minulla on liimapyssy enkä pelkää käyttää sitä"

Kaninkolo

Kukkia pulppusi päästäni

 Tykkään erityisesti sellaisista valokuvista, joissa on joku idea, toistuva muoto, hallitseva väri, pointti tai vastaava. En ole juuri turhien naamakuvien ystävä, ellei niissäkin sitten ole joku "jippo".

Tässä ei ole kummempaa jippoa kun vaaleanpunainen peruukki.

Kallon äärellä

Sumusiivet

Joskus tajuan, että ympäri nettiä on jäänyt murusia ja vihjeitä menneisyydestäni, omakuviani teini-iältäni ja kuvia siitä ihmisestä, joka en enää ole. Silloin hävettää ja hieman ahdistaa, sillä olen jakanut netissä paljon sellaisia kuvia, joista en enää nykyään pidä ollenkaan, jotka ovat nykyään mielestäni tökeröitä, räikeitä, osoittavat huonoa makua ja tyhmää väkisinshokeeraamista. Nyt yritän julkaista kuvia vain hyvällä maulla, kuitenkin toivoen pystyväni ilmaista oman tyylini niillä. Olen vain rauhoittunut, mutta tuskin ikinä normaali.

Nebula girl

Self-portrait-varustukseeni kuuluu (kameran lisäksi siis) n. 1,5 metrinen kamerajalusta, pikkuinen kaukolaukaisin, ja siinäpä se oikeastaan. Kameran self-timeria käytän harvoin. Jos käytän self-timeria, laitan siihen kohdalle, missä haluan itse kuvassa olla, jonkun asian kuten tuolin, johon sitten tarkennan ja siirrän sen pois ja menen itse samaan kohtaan self-timerin piipittäessä. Jos käytän kaukolaukaisinta, yritän usein piilottaa sen kuvassa sormieni taakse tai joskus heitän sen vain maahan ennenkuin kamera ottaa kuvan.

Syysvalo ja ensimmäisiä kaukolaukaisinkokeiluja (spottaa kaukolaukaisin)

Sumuvalot eräänä maaliskuisena yönä

 Siinäpä niitä muutama. Mikä on sinun suosikkisi?

Translation:

I do self-portraits often. Sometimes I wonder, is it maybe shallow to photograph yourself most of the time. Then again I have realized that there are many good things that come from taking self-portraits.

I have gained self-knowledge and self-confidence. I have learned to control and master my body and face better. I now see myself better, and understand human proportions more as I can examine my own body, proportions and perspection in the photos. I like to be on the both sides of camera, it's like doing teamwork with myself. :D And it's very rewarding to see myself in a beautiful picture, looking good. So maybe I do have this this little shallow bit inside me, but don't we all? As long as it doesn't stretch into huge proportions, it doesn't matter to me.

I like to take portraits with ideas, colours and shapes in them. I don't like to take just plain normal portraits, I like to have some kink or twist in them. Uargh my english seems so bad right now, this is hard to translate.

Here are some of my self-portraits from last couple of years. What's your favourite?

Perfume soaked memories

Hajuaisti toimii siten, että nenäämme kulkeutuu erilaisia hajumolekyylejä; Nenämme sisäpinnalla on miljoonia reseptoreita eli vastaanottajia, joihin molekyylit kulkeutuvat. Hajun välittyminen aivoihin vaatii oikeanlaisen reseptorin ja molekyylin kohtaamisen. Tykkään ajatella tätä vähän kuin palapelinä, täytyy sovittaa vaikkapa banaaninmuotoinen pala (molekyyli) banaaninmuotoiseen reikään (reseptori), että loksahtaa. Kun on loksahtanut, viesti tästä hajusta kulkee aivojen hajukeskukseen. Ja tällä tavalla pystymme haistamaan jopa 1000 perushajua ja yli 10 000 hajuyhdistelmää.

Oletko ikinä miettinyt, miksi tuoksut ovat niin vahvasti sidoksissa muistoihin, että yksikin lehahdus vuosien takaista tuoksua saattaa tuoda täysin elävästi mieleen menneet ajat? En ole varmastikaan ainoa, jolle tuoksut ovat hyvin tärkeitä ja sidoksissa tiettyihin elämäni aikakausiin.

Se johtuu siitä, että hajusignaalit kulkevat suoraan hajukeskukseen, kun muiden aistien viestit kulkevat monimutkaisempaa reittiä aivokuorelle. Aivojen hajukeskus on yhteydessä limbiseen järjestelmään, joka on tärkeä alue tunteiden ja muistojen syntymisen ja säätelyn kannalta.

Tässä on muutamia minun muistojani:

 Dolce&Gabbana: Light blue. Hieman sitruksinen, melko vahvan hedelmäinen hajuvesi. Sain tämän joskus vuonna 2004. Minun muistoni vievät kesäsateiseen Martinlaaksoon vuonna 2005, rappioromanttiseen suudelmaan sillan alla. Tämän lisäksi tuoksui märkä asfaltti, ja betoni.

Escada Magnetism. Ensimmäinen "oikea" hajuveteni. Karamellisen marjaisa tuoksu vei sydämeni Stockmannilla vuonna 2004. Oli talvi, ja elämässäni tapahtui hurjia muutoksia. Tämä tuoksu on minulle sellainen feenikslintumainen, tuntuu että elämäni alkoi niinä aikoina, ja tämä tuoksu sinetöi sen ajan essenssin ikuisesti mieleeni. Mieleeni tulvii sekä hyviä että huonoja muistoja haistellessani tuota pulloa. Viimeinen vuosi yläasteella ja pitsiset goottihameet.

LA RIVE: Love Dance. Vuosi 2008, kevät. Ostan pullon Virosta, ja ensimmäiset muistot jota liitän siihen on se, kun mun kamera pöllitään samalla reissulla. Tuoksu on hedelmäisen makea ja hieman kirpeä. Nyt sitä haistellessani minulle tulee mieleen vuoden 2008 kevät- ja kesäillat, kun aurinko siivilöityy puiden välistä ja valo on kultaista. Juhlia ja ihmisiä ja kovaa musiikkia. Tämä on sellainen vauhdikkaan nostalginen, kesäillan nousuhumalainen tuoksu.

 H&M:n Exotic breeze. Sitä on enää kovin vähän jäljellä :'( Johtunee siitä, että se vaatii valtavasti suihkuttelua ja pysyy iholla vain hetken. Muistan tuoksuneeni tältä kun olin Pariisissa. Metrotunneleissa, klubilla, kävelyllä Pariisin lähiöissä. Tässä tuoksuu kesä ja kookos ja sitrukset. Lisäksi mieleeni tulee pilvinen päivä Pariisissa, kun istun keittiössä ja kuuntelen selittämätöntä hälytyssireenien ääntä. Kokolattiamatto, ja hysteeriset öiset naurukohtaukset siinä matolla silloisen poikaystäväni kanssa.

Seppälän "Body Fantasies"-sarja.
 1. 2007, ensimmäinen erokriisi, pinkki irokeesi, finntroll, kevään muuttuminen kesäksi ja Korkeavuorenkatu. Tämä hajuvesi tuoksuu pina coladalta.

2. Kevät 2011, oranssiksi hennattu tukka, Lauran kanssa skumppaa pihalla vaikka ei ole edes vielä lämmin. Tämä hajuvesi tuoksuu huuhteluaineelta.

3. 2006. Kuolleet intiaanit, vaaleansiniset oksettavat seinät paikassa jossa asuin väliaikaisesti, pahin teiniriehumisvaihe. Vapaudenkaipuu ja ahdistavat ajatukset. Tämä hajuvesi tuoksuu supermakealta hattaralta.

4. 2009, Ansku, Pusula, juhannusyö, muusa. Tämä hajuvesi tuoksuu sokerilta ja omenoilta.

Escada Absolutely me. Hankin tämän suunnilleen samoihin aikoihin kun ihastuin ja aloin seurustelemaan Nicon kanssa. Mulle tää tuoksu tuleekin aina olemaan se tuoksu joka saa mut muistelemaan meidän ensisuudelmaa, alkujännitystä, suhteen hykerryttäviä ensiaskelia ja perhosia vatsanpohjassa. Tämä tuoksu on sellainen alkukeväisen helmikuinen ja puuteriluminen. Tämä tuoksu saa minut onnelliseksi. Siinä tuoksuu vadelma ja joku, jota nenäni ei osaa kääntää sanoiksi. Joku mausteinen.

H&M:n "I know love". Tämä pirteän makea hajuvesi tuo mieleeni viime kesän, erityisesti Nicon kanssa viettämäni ajan. Sen, kun pyöräiltiin juhannuksena pikkukosken rannalle. Kukat, metsä, soratien rapina pyörän alla, rakkaus, suudelmat, kuuma kallio. Ja se tunne kun jo sillä hetkellä tiesi että "tämä hetki tulee olemaan hyvä muisto".


Minkälaisia muistoja teidän lempihajuvetenne laukaisee?

Translation:

What kind of memories does your favourite perfume trigger?