huhtikuuta 14, 2013

Why do I do self portraits?

Yksi aihe toistuu valokuvissani useammin kuin mikään muu: Minä itse. Oma pärstä, omat temppuilut, omakuva. Kautta aikojen pääni takaperukoilla on pyörinyt ajatus "onko tämä itsekästä/turhamaista". Oikeastaan tiedän jo itsekin vastauksen. Minun mielestäni se ei ole turhamaista. Mutta pelkään muiden mielestä sen olevan, joten arastelen sitä ja alan häpeilemään tekemisiäni muiden mielipiteiden vuoksi.

Suitsuketunnelmia kesältä

Miksi harrastan itseni kuvausta? Totuus on, että itseni kanssa teen parasta yhteistyötä, sillä tykkään kameran molemmilla puolilla olemisesta. Tykkään omakuvien ottamisesta siksi, että sitä tehdessä itsetuntemus kasvaa. Oman kehon koordinointi ja hallinta helpottuu, ja oppii näkemään ja kontrolloimaan kasvojaan, kehoaan ja jäseniään paremmin. Kehon mittasuhteet ja perspektiivitkin tulevat kuvakulmittain tutummiksi ja näistä opeista saa pontta vaikka piirtämiseen ja ihmiskehon ymmärtämiseen.

Ofelia Market-11:n jälkeisiä pin-up-fiiliksiä

Olen kärsinyt miltei koko elämäni huonosta itsetunnosta. Onnistuessaan omakuvat myöskin nostavat itsetuntoa, kun näkee itsensä kauniissa kuvassa, ilme ja asento onnistuneena. Kai tämä sitten on se ripaus turhamaisuutta, mikä minussa piilee sitten kuitenkin. Mutta vain terveellä tavalla. Kukapa ei nauttisi siitä, että näkee itsensä kerrankin miellyttävänä?


Olen valinnut tähän merkintään itseäni miellyttävimpiä kuvia, jotka olen sekä itse ottanut, muokannut, lavastanut että esiintynyt niissä.  Eli siis Best of: Meeri's self portraits.

Kahvinjuonnin ensiaskeliani överisokerisen pikakahvin kera
Fight Club-meininkiä

Science fiction double feature
Galaxies gone wild
"Minulla on liimapyssy enkä pelkää käyttää sitä"

Kaninkolo
Kukkia pulppusi päästäni

 Tykkään erityisesti sellaisista valokuvista, joissa on joku idea, toistuva muoto, hallitseva väri, pointti tai vastaava. En ole juuri turhien naamakuvien ystävä, ellei niissäkin sitten ole joku "jippo".

Tässä ei ole kummempaa jippoa kun vaaleanpunainen peruukki.

Kallon äärellä

Sumusiivet

Joskus tajuan, että ympäri nettiä on jäänyt murusia ja vihjeitä menneisyydestäni, omakuviani teini-iältäni ja kuvia siitä ihmisestä, joka en enää ole. Silloin hävettää ja hieman ahdistaa, sillä olen jakanut netissä paljon sellaisia kuvia, joista en enää nykyään pidä ollenkaan, jotka ovat nykyään mielestäni tökeröitä, räikeitä, osoittavat huonoa makua ja tyhmää väkisinshokeeraamista. Nyt yritän julkaista kuvia vain hyvällä maulla, kuitenkin toivoen pystyväni ilmaista oman tyylini niillä. Olen vain rauhoittunut, mutta tuskin ikinä normaali.

Nebula girl

Self-portrait-varustukseeni kuuluu (kameran lisäksi siis) n. 1,5 metrinen kamerajalusta, pikkuinen kaukolaukaisin, ja siinäpä se oikeastaan. Kameran self-timeria käytän harvoin. Jos käytän self-timeria, laitan siihen kohdalle, missä haluan itse kuvassa olla, jonkun asian kuten tuolin, johon sitten tarkennan ja siirrän sen pois ja menen itse samaan kohtaan self-timerin piipittäessä. Jos käytän kaukolaukaisinta, yritän usein piilottaa sen kuvassa sormieni taakse tai joskus heitän sen vain maahan ennenkuin kamera ottaa kuvan.

Syysvalo ja ensimmäisiä kaukolaukaisinkokeiluja (spottaa kaukolaukaisin)

Sumuvalot eräänä maaliskuisena yönä
 Siinäpä niitä muutama. Mikä on sinun suosikkisi?


Translation:

I do self-portraits often. Sometimes I wonder, is it maybe shallow to photograph yourself most of the time. Then again I have realized that there are many good things that come from taking self-portraits.

I have gained self-knowledge and self-confidence. I have learned to control and master my body and face better. I now see myself better, and understand human proportions more as I can examine my own body, proportions and perspection in the photos. I like to be on the both sides of camera, it's like doing teamwork with myself. :D And it's very rewarding to see myself in a beautiful picture, looking good. So maybe I do have this this little shallow bit inside me, but don't we all? As long as it doesn't stretch into huge proportions, it doesn't matter to me.

I like to take portraits with ideas, colours and shapes in them. I don't like to take just plain normal portraits, I like to have some kink or twist in them. Uargh my english seems so bad right now, this is hard to translate.

Here are some of my self-portraits from last couple of years. What's your favourite?

9 kommenttia:

  1. Kaikki nuo on hyviä kuvia, eniten tykkäsin tuosta pääkallokuvasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :> Se on kyllä ihan omassanikin top 5:ssa :>

      Poista
  2. Omasta mielestäni tuo eka kuva on ihanan mystisellä tavalla tarinaa kertova kuva!! Herättää ajatuksia!! Ja ei kannata murehtia sitä mitä muut aattelee siitä jos oma naama on joka kuvassa!!:) sitä sama meinaa on melko lailla kaikilla, ja se juuri minusta on ollut ihanaa lukea näitä postauksia vaikken aina olekkaan mikään aktiivisin kommentoija, et vaikka melko pitkälti kaikki kuvat kertoo sinusta, on ne jokainen kuitenkin omalla lailla erilaisia ja monissa on niin ajatuksia herättäviä tunnelmia!!:)
    Ja juurikin se tekee tästä niin persoonallisen ja mielenkiintoisen luettavan!!:)
    Ja kuten itsekkin niin loistavasti asian ilmaisit niin ei sitä muuten opi kuvaamaan oikeista kulmista jos ei sitä kuvaamista omasta itsestään harrasta ollenkaan!! Ja eritoten piirtämisessä siitä on todella paljon hyötyä!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii, kiitos paljon :>>> Kiva kuulla että tykkäät lukea! On myös ilo tulla kutsutuksi ajatuksia herättäväksi ja persoonalliseksi :) Kiitos.

      Poista
  3. Liimapyssy nauratti. :D
    Hyviä ajatuksia sulla on itsesi kuvaamisesta, enpä ole tuolta kannalta tullut koskaan ajatelleeksi sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tollanen "weapon of choice"-kuva, mulla on myös tukassa sivellin ja mustekynä. :D Kiitos, on kiva herättää ajatuksia. :)

      Poista
  4. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Olen itsekin miettinyt samoja asioita paljon. En oikeastaan pysty juurikaan laittamaan esille kuvia, joissa olen itse, mutta joissa ei ole varsinaista muuta ideaa - asettelu, mielenkiintoinen maisema/tausta, jokin erityinen tilanne. Muu tuntuu hirveän irrelevantilta ja huomionhakuiselta, hävettää. Kuitenkin muiden kuvia pystyn katselemaan ihan neutraalisti ja mielelläni.

    VastaaPoista