huhtikuuta 12, 2011

Kauhua kirpputorilla ja autuutta antikvariaatissa

Viime viikonlopun kirpputorikierros oli erittäin maittava. Kävin Vallilan makasiineilla, ja Sturenkadulla sijaitsevassa pienessä antikvariaatissa.

Lempimyyjikseni kirppiksillä ovat alkaneet muodostua myyjät, jotka kauppaavat vanhoja valokuvia. Löysin nättejä/kummallisia potretteja 1800-luvunkin puolelta. Huomasin jännittävän ilmiön kaivautuessani kainaloitani myöten vanhoihin valokuviin; Ilmeisesti ennenvanhaan oli tapana merkitä risti kuolleiden pään ylle. Kiintoisaa. Tiedostan kyllä, että kuvien nuoret ihmiset ovat varmaan kuolleet jo aikaa sitten, mutta tuo päiden yllä lilluva kristillinen symboli saa tämän faktan iskostumaan jotenkin kammottavan vahvasti päähän.


Luulen, että kirppariostosteni normaalimpi puoli ei kiinnosta ketään. Mustaa liiviä ja printtipaitaa ja sellaista. No, kiinnosti tai ei, mua ei nyt kiinnosta blogata niistä, vaan tämä merkintä painottuu tälle kirpputorien kummallisemmalle annille.

Toivoin sormet ristissä löytäväni jonkun vintiltä raahatun vanhojen sarjakuvien aarreaitan, jonka arvoa myyjä ei tietäisi itse. Yksi sellainen sarjakuva löytyikin. 1980-luvulla kirjoitettu, tulevaisuuteen sijoittuva skifisarjakuva, mahtipontisesti nimettynä: "1999 - Tuntematon Tulevaisuus". On aina yhtä hellyyttävää lukea jostain, joka sijoittuu kirjoittamishetken tulevaisuuteen, mutta omaan menneisyyteeni. Lehti tulvi alieneita, avaruusaluksia ja mutantteja. Myyjä pyysi ruhtinaalliset 20 senttiä lehdestä... Törmäsin kirpparilla myös Shokki-lehteen, joka tosin oli ruotsiksi. Myyjä katsahti minuun ahnaasti, ja kertoi lehden hinnaksi karvaat 10 euroa. Sai jäädä, en mä ruotsia osaakaan. Tässä vaiheessa päähenkilömme, eli allekirjoittanut, ei vielä tiennyt iskevänsä noin tunnin päästä kultasuoneen läheisessä antikvariaatissa.

Sturenkadun antikvariaatissa vieraillessani tosiaan kysäisin ikäänkuin ohimennen: "Sattuisiko olemaan jotain vanhoja kauhusarjakuvia? Shokkia, tms?" Myyjä nosti viereiseltä tuolilta hävyttömän nivaskan, pamautti sen tiskiin ja sanoi: "Onhan niitä, ne on vaan törkeän kalliita. 6 euroa kipale."


Sydän itkien verta kävin ahtaalla antikvariaatin tiskillä läpi nivaskaa, joka koostui enimmäkseen "Verta ja Väristyksiä" ja "Kalma"-sarjakuvista. Kysyin, maksaako nämä kaikki tosiaan 6 euroa? Myyjä vastasi siihen, että Verta ja Väristyksiä ja Kalma ovat 3 euroa. Ihmettelin asiaa, ja myyjä vastasi että Conanit ja Shokit ovat niitä kalliimpia. No ei se mitään, ei mua Conanit kiinnostakaan! Haalin sitten viuhkallisen Kalmoja ja Verta ja Väristyksiä itselleni. Lisäksi, kuten allaolevasta kuvasta näkyy, hankin kirpparilta myös komeahkon, tosin hieman tylsyneen tanssipartnerin itselleni, mahdollista valssia zombein keskellä varten. Olen askeleen lähempänä passiivisesti rakentuvan ikuisuusprojektini, "In case of a zombie emergency, break glass"-boksin valmistumista.



Verta ja väristyksiä on oikein mainio lehti. Juuri sellaista kornia 80's kioskikauhua, höpsöjä tarinoita ihmissusista ja kummituslinnoista, irtojäseniä, draamaa, vinkeitä käänteitä. Lehdet tuoksuvat ihanan huonolta paperilta, juurikin vanhalta kauhulta, Stephen Kingiltä, kellastumiselta. Sivuille painettuina löytyy villien juonikuvioiden lisäksi myös romantiikkaa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy:


...Ja tietysti myös niitä "hurjia kauhun hetkiä". Voin kuvitella, että nämä lehdet ovat pelottaneetkin joskus jotakuta, jonka aivojen kauhureseptorit eivät ole olleet täysin näivettyneet Silent Hillien ja Resident Evilien suurkulutuksesta.

Kalma oli vähän uudempi lehti. Käsittääkseni sitä ei ilmestynyt kovinkaan montaa vuotta, mutta mm. Sandmania ja Swamp thingiä julkaistiin noissa. Kalmat ovat jopa värillisiä, toisin kuin Verta ja Väristyksiä. Oli pakko ottaa kuva mun lempparikannesta:


Ostin myös muutaman kappaleen "Yöjuttu"ja. Ne eivät ole sarjakuvia, mutta kioskikauhupulppua kuitenkin. Jokin noissa kököissä, kursailemattomissa tarinoissa vain viehättää.

Ps. Haluaisin muistuttaa, että en tiedä oikeastaan juurikaan mitään sarjakuvista, enkä ylipäänsä sarjakuvien keräilystä. En ole mikään hardcore-keräilijä enkä halua mitään alentuvia kommentteja moisilta. Ostin noita siksi, koska ne sattuvat kiinnostamaan mua ja miellyttämään mun silmää hyvin paljon. En oleta esitteleväni mitään mega-hyper-harvinaisuuksia tässä. Tämän halusin sanoa ihan varmuuden vuoksi. :D Internet on niin täynnä elitistejä...

Sain Iinalta "Beautiful Blogger awardin", vaikka tämän merkinnän perusteella luulisi että täällä kirjoittelee rasvainen kellarinörtti. Mutta sen puimisen jätän seuraavaan kertaan!

Joten... "Tapaamisiin pahimmassa painajaisissanne, KAUHUMAANIKOT sun muut mukavat HAUDANTAKAISUUDEN ystävät!!!" (sic) -Verta ja Väristyksiä

7 kommenttia:

  1. Noi vanhat valokuvat on aivan ihania! Varsinkin kun päiden päällä on ristejä, jotenkin ihanan makaaberia "sotkea" valokuvia noin. Ah.

    VastaaPoista
  2. wau, en ees tienny että tommosia on olemassa :D jos en olis niin laiska ja saamaton, voisin itsekkin lähteä löytöretkelle :D

    VastaaPoista
  3. Hui, ihanan kammottava merkintä! Tai noi kioskikauhut ei ollu pelottavia ;D mutta noi vanhat valokuvat, brrrrrrh !! Tykkäsin kyl noista sarjakuvistakin, teki mieli mennä etsimään itsekin semmosia.

    VastaaPoista
  4. Creepy! Tykästyin kovin noihin kauhu sarjiksiin!

    VastaaPoista
  5. Noissa vanhoissa valokuvissa on kyllä jotain, etenkin nuo ristit olivat jotenkin hyytäviä... vahvistavat sitä itsestäänselvyyttä, että nuo ihmiset ovat kuolleet. Miltäköhän tuntui piirtää risti läheisensä pään yläpuolelle...

    Ja vanhat kauhulehdethän ovat roskaviihteen aatelia :D Itselläni löytyy Shokkia kokoelmakirjan muodossa, eihän se tosin ole alkuperäisiin lehtiin verrattuna mitään. Yöjuttuja löytyi joskus enemmänkin, nyt enää pari kappaletta.

    Olit liittynyt blogini lukijaksi, kiitoksia paljon :) Ovathan omatkin tuotokseni aika roskaviihdettä, toivottavasti eivät aivan kelvottomia :D

    Kauhun ystävien blogeja on aina ilo lukea.

    VastaaPoista
  6. Hopsslaa!

    Ootko huomannu valokuvien joukoissa ne kuolleet vauvat? Ne on jotenki niin hyytäviä ja kamalia, mut mua harmittaa suunnattomasti, etten oo ostanu niitä itelleni.
    Kuulin myös samaiselta mieheltä, että just noi kuolleiden kuvat menee aina melkein ensimmäisenä.
    Huuu-hu-huu-huu.

    VastaaPoista
  7. Kammottavien kuvien metsästäjiä on siis liikkeellä... Hmmmn... Itse en ole törmännyt vielä kuviin kuolleista vauvoista. Tosin vauvoista ei voi ikinä mennä takuuseen, kun mustavalkokuvissa ne näyttävät niin kummalliselta poikkeuksetta, kun ovat heilahdelleet/haalistuneet. Ainakaan ei ole yhtään näkynyt, jonka pään yllä olisi lillunut ristiä...

    Antti P: Ilo olla lukijanasi!:) Shokit ovat kuulemma hyviä, harmi etten omista yhtäkään. Ehkä jonain päivänä löydän niitäkin jostain! Taitavat olla vaan aika haluttua tavaraa...

    VastaaPoista