Tässä mun kirjahylly. Sieltä löytyy hyviä kirjoja ja huonoja kirjoja. Esittelen teille mun lempparit, koska olin saanut tiedon, että ainakin yksi lukija on kiinnostunut kirjamaustani :D
Thomas Harrisin Hannibal Lecter-kirjat "Punainen Lohikäärme", "Uhrilampaat" ja "Hannibal". Ihan mielettömän intensiivisiä ja hyviä kirjoja kaikki. En osaa sanoa, mikä on mielestäni paras, koska ne kaikki ovat todella hyviä.
Nick Caven "Kun aasintamma näki herran enkelin" on yksi ehdottomista suosikeistani. Nick Caven kirjoitus on rujon runollista ja maalaisen rappioromanttista, ja tämä kirja sai minut itkemään jo ensimmäisillä sivuillaan. Erittäin ahdistava kirja, mutta myös erittäin koukuttava ja hyvä. Huomaa kyllä tämän kirjan ja Nick Cave & The Bad Seedsien musiikin yhtäläisyyde, samanlainen tunnelma.
"Pikku Prinssi" on minulle jollain tavalla henkilökohtainen kirja, siihen liittyy paljon haikeita muistoja. Oma kappaleeni on aika huonossa kunnossa, kuten kuvasta näkyy. Teippiä ja tahroja. Joskus kirjoille vaan käy niin. Pikku Prinssi on lastenkirja, josta aikuisetkin löytävät paljon viisautta ja koskettavia asioita.
"Zombi - Taistelijan opas" on hyödyllinen opus meille, jotka tiedämme/pelkäämme, että jonain päivänä zombit pääsevät valloilleen. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi
Jonilta.
"Parfyymi"stä on tehty se leffakin. Itse tykkään enemmän tästä kirjasta, vaikka leffakin oli tosi hyvä. Kirjoista tehdyissä leffoissa tuppaa olemaan vain se ongelma, että leffoista joudutaan napsimaan pois hurjasti hyviä kohtauksia, ja kun on kirjan lukenut, leffan katsominen tuntuu vain tarinan hätäseltä läpijuoksulta sen jälkeen. "Parfyymi" kertoo nuorukaisesta, jolla on poikkeuksellisen tarkka hajuaisti. Tämä haluaa valmistaa maailman parhaan tuoksun, ja siihen tarvitaan vähintäänkin kyseenalaisia ainesosia ja metodeja.
"Ronja Ryövärintytär" on myös mun lapsuuden kirjoja. Yksi lastenkirja, jonka luen tasaisin väliajoin uudestaan ja uudestaan, koska se herättää mun sisällä vain jotain tietynlaista lämpöä, ja kaipuuta metsiin. Muistan, kun äiti osti tämän minulle ollessani pieni ja kun kirjan lopussa Kalju-Pietu kuoli, ulisin ja itkin kuin riivattu. Äiti oli pahoillaan, koska oli tarkoittanut ostaa minulle "harmittoman kivan kirjan" eikä mitään tuollaista itkukinkerikirjaa. Mutta no, mä olin herkkä lapsi.
Clive Barkerin "Abarat"-kirjasarja. Omistan itse vain viimeisimmän osan, joka julkaistiin juuri äsken, mutta tahtoisin ne edellisetkin kaksi osaa kirjahyllyyni. Odotin vuosia tuota uusinta osaa. Clive Barker on hurjan mielikuvituksellinen ja hyvä kirjoittaja. Yleensä hän kirjoittaa aika pitkälti vain kauhua, mutta Abarat on sadunomaista fantasiaa. Kirjat ovat kuvitettuja kirjailijan omilla kuvituksilla.
Bonuksena pari lempisarjakuvaani, joita en omista niteinä, vaan olen lukenut niitä ihan vaan koneelta:
The Walking Dead, josta on tehty se TV-sarjakin. Tykkään sekä sarjiksesta että sarjasta hurjan paljon. On kivaa, kun niiden juonet eivät mene ihan samalla tavalla, niin ei tarvitse tietää juonenkäänteitä etukäteen. Rakastan The Walking Deadissa sitä, että siinä keskitytään niin paljon eloonjääneiden keskinäisiin suhteisiin, siihen, miten ihminen ja ihmisen mieli toimii täysin uudessa tilanteessa (zombiet ovat levinneet joka paikkaan ja entisestä elämästä ei ole jäljellä kuin pölyttyvät ja veriset puitteet) ja kuinka ihminen joutuu oikeastaan aloittamaan kaiken ihan alusta.
Sandman on toinen lempisarjakuvistani. Pidän siitä, kuinka hahmoilla on niiden persoonallisuutta ja ääntä hyvin kuvaavat puhekuplat. Pidän Sandmanin katkeransuloisuudesta, nerokkaasta juonesta, ja siitä kuinka toisiinsa näennäisesti liittymättömät asiat nivoutuvat yhteen lukujen ja juonijatkumoiden välillä.
Loppuun vastahakoinen söpöilykuva, kun Nadia alkoi nuolemaan mun korvaa kesken kaiken.
Translation:
I'm presenting you my bookshelf and some of my favourite books. First, Thomas Harris's Hannibal Lecter books. I love them. They're so intense. I cannot decide which one I like the most. They're all good.
Nick Cave's "And the ass saw the angel". This is one of my most favourite books. Nick Cave's writing is rugged and raw, just like his music. The book made me cry almost immediately, on it's first pages. It's very depressing, but so good.
"Le Petit Prince" is very personal and dear to me. It's a children's book, that adults find also very wise and touching.
Max Brooks's "Zombie Survival Guide". It's going to be useful some day. I got it as a birthday present from Joni in 2009.
"Perfume: The story of a murderer", there's a movie about this book. I like the book better. The movie seems kind of hasty compared to the book. A young man with a unique sense of smell begins to search for "the perfect scent".
"Ronja Ryövärintytär" is a book from my childhood. I read it again and again because of the warm feelings it brings to my heart. When I was a child, my mother bought this book to me. She wanted me to read "something nice", and was sorry, when in the end one of the characters died and I cried like mad.
Clive Barker's "Abarat" series. They're magnificent. Usually Barker writes horror, but Abarat's fantasy world is great and imaginative as well. I waited for the latest book for years. And now I'm waiting for the second one...
Also, Comics. The Walking Dead. I like the comic and the tv series both. Their plots differ slightly (or not so slightly), I like that. I like how The Walking Dead concentrates on people and their behaviour in groups and in the middle of a zombie apocalypse.
Sandman. It's one of my favourite comics. I like it's bittersweetness, plot, and the way some things just "click" and make sense and give you goosebumps when you read further.
