 |
| "Backpack for boys" |
 |
| PLÄÄÄÄHHH!!! |
Totta kai lapsi "voi valita minkä lelun haluaa" nykyäänkin, mutta voi sitä kyseenalaistamisen määrää kun siitä tupataan ympäristön toimesta tekemään numero. "Oletko nyt varma että (lapsi) haluaa tuon?" "tuohan on (vastakkaisen sukupuolen) lelu..." Lapset peilaavat erittäin vahvasti aikuisten suhtautumisia, eivätkä osaa/uskalla vielä kyseenalaistaa yleisiä vallitsevia käsityksiä. Jos ympäristö kertoo lapselle jatkuvasti "sinä olet tyttö, tämä on tyttöjen lelu, sinun kuuluu tykätä tällaisesta", se jää tietynlaiseksi normiksi ajattelutapaan. Kyllä minäkin myönnän tuntevani vieläkin, itsenäisesti ajattelevana aikuisena, pienen turhautuneen pettymyksen pistoksen, kun vaikka kaupassa joku tosi siisti asia on "(asia x) POJILLE".
Ylipäänsä siksi aikuisten antama esimerkki on lapselle hyvin tärkeää. Meidän tulee aktiivisesti opettaa lapsillemme avoimuutta ja tervettä kyseenalaistamista. Yksikään lapsi ei synny ennakkoluuloisena. Lapset omaksuvat aikuisten mielipiteet miltei absoluuttisena totuutena. Vasta myöhemmin elämässään jotkut alkavat kyseenalaistamaan saamiaan oppeja. Toiset eivät. Näin vanhentuneet näkökannat kulkevat sukupolvelta toiselle.
Enhän minä varsinaisesti lapsista mitään tiedä kun en ole moista maailmaan pyöräyttänyt, mutta nämä ovat mielestäni silti tärkeitä asioita. Olenhan minäkin joskus ollut lapsi.
Musta tää reppu oli niin ihana, että se oli pakko ostaa. Löysin sen kitsastelijan keitaalta, Saiturinpörssistä. :D Muistatteko, kun eritoten ysärillä pikkureput oli muotivillitys? :D Nyt me matchataan Nadian kanssa, kun sillä on se vihreä pääkallohuppari. Kallokaksikko!
 |
| Voisiko tässä olla uusi tyylisuuntaus, "pastelbilly?" :p |
Translation:
I'm frustrated about "boys' and girls' toys". The children are brainwashed into a specific mold in very young age! It's almost either pink and princess or soldiers and cars. And of course, the child is always able to choose, but it is made very hard by our environment. If they are told from a toddler "you are a girl, this is girls' toy, you should like this", it's very hard for them to disagree.
Children pick many attitudes from the adults, and that's why adults should make a difference and teach the little ones understanding, open-mindedness and independent thinking. No one is born biased, children always learn that stuff from someone.
Now I don't know very much about children because I don't have any. But I have been a child once.
This mini backpack was rad as heck! Now me and Nadia match, with her having the skull hoodie and all. Do you remember the time, when small backpacks were in?
Aivan samaa mieltä!
VastaaPoistaIhania kuvia ja upeaa tekstiä! ^__^ Minä ainakin olin pentuna niin onnekas, että sain leikkiä millä vain. Löytyi niin barbeja kuin dinosauruksiakin, poneja ja kaiken maailman ökkömönkiäisiä. Harmi vaan, ettei tosiaan kaikkien pikkuisten vanhemmat tuota tajua. Mutta ainakin hyvä suunta on, kun asiasta käydään paljon avointa keskustelua.
VastaaPoistaAamen!
VastaaPoistaItse elin onnellisessa kuplassa lapsuuden; kukaan perheestä ei tykännyt nukeista ja leikittiin siskojen ja veljen kanssa keskenään juuri sitä, mitä huvitti. Itse olin melkein aina "pahis" ja pikkusisko leikkasi hiuksensa siiliksi, koska veljelläkin oli. Tämän seurauksena aloin vasta yläasteella hahmottaa, miten suuri keinotekoinen kuilu oikeasti tyttöjen ja poikien välille luotu ja miten vaikeaa voi olla pitää jostain sellaisesta, mitä markkinoidaan toiselle sukupuolelle kuuluvaksi. Ihan absurdia. Tietysti leluteollisuus ja muut kiittävän; nyt samaan perheeseen myydään kahdet erilaiset lelut, kun pitää olla erilaiset (tai ainakin nyt hei eriväriset, kun ei poika voi punaista lapiota käyttää tai tyttö sinistä) tuotteet ja tavarat, lelut ja huoneet. Mielestäni typerin perustelu näille on se, miten muka asiaa vastustavat eivät salli tyttöjen prinsessavaihetta tai miten sukupuolet nyt vain ovat erilaisia. Harjoittelussa tosin ilahduin suuresti, miten koulun Mikael-juhlan jälkeen lapset itse pohtivat, miksi prinssit/pojat aina pelastavat tyttöjä/prinsessoja ja tulivat yhdessä siihen tulokseen, että olisi mukava kuulla päinvastaisiakin satuja. ♥
Äh, haluaisin vielä sanoa jotain hienoa ja rakentavaa, mutta aihe kiukuttaa aivan liikaa. Täytyy vain itse toivoa, että osaa itse aikanaan töissä välttää ne tyypillisimmät mokat ja sukupuolistreotypiset suhtautumiset lapsiin ja suhtautua jokaiseen juuri sellaisena yksilönä, kuin tämä on. (Kirja "Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan" kiteytti ensimmäisissä luvuissaan mielestäni todella hyvin, miten paljon alitajuisella tasolla tulee jaettua jo pieniä lapsia eri kasteihin sukupuolen mukaan ja miten tämä aiheuttaa haittaa ihan kummallekin, kiva kirja, suosittelen lukemaan niitä, joille ei ole käsiin sattunut aiemmin).
Shadou / Vain tahroja paperilla
Aivan käsittämättömän söpöjä kuvia : D Nyt alkoi itseänikin himottamaan tuollainen pikkureppu! Onneksi omassa perheessä sai pienestä pitäen käydä prätkähiiret teekutsuilla barbien kanssa jos siltä tuntui.
VastaaPoistaLove your style <3 following now :)
VastaaPoistaItse olen mies. Muistan kuinka ihmettelin sitä joskus pikkupoikana, kun ensin piti aina olla kiskomassa niitä sukkahousuja jalkaan. Muistan kuinka inhosin niitä. Sitten sukkahousut vaihtui pitkiin kalsareihin, ja ymmärsin että kyse ei ollutkaan siitä, että olisin inhonnut sukkahousuja, vaan sitä että äidin mielestä vaatetta piti olla enemmän päällä kuin omasta mielestä. Totesinkin äidille että sukkahousut on mukavammat, kuin joustamattomat pitkät kalsarit. Äiti totesi siihen vaan, ettei tuon ikäinen poika voi enää käyttää sukkahousuja. Eipä äiti siinä mitään järkeviä perusteluja keksinyt, miksi sukkahousut oli vain pienille pojille ja tytöille sitten iästä riippumatta. Teini iässä sitten koitin salaa äidin sukkahousuja. Siitä lähtien olenkin sitten käyttänyt niitä. Mielestäni ne on paljon mukavammat kuin pitkät kalsarit, vaikka muuten käytänkin vain "miesten" vaatteita.
VastaaPoista