Summer days drifting away...

Sininen ja Punanen seikkailee.

 Ollaan seikkailtu Oonan kanssa. Kuin ihmeen kaupalla olemme säästyneet punkkien puremilta, sen verran on tullut kahlailtua ihme pusikoissa kuvaamassa... Mutta sellaista se on, kesällä möngitään pusikoissa, OK?

 Muita asioita, jotka kuuluvat oleellisesti kesään, ovat tietenkin mm. ylensyöminen ulkona, a.k.a piknikit, ja sen jälkeen vatsa täynnä vedessä lilluminen. (Oikeasti, lapset, tässä järjestyksessä ei saisi toimia.)

Nyt on niin kuumia kelejä ollut muutaman päivän ajan, ettei tekisi mieli vedestä nousta laisinkaan. Nadia, mun koira, on ollut vähän kovilla, mutta mun asunnossa on onneksi viileää ja tuuletin. Pidemmät lenkit täytyisi yrittää tehdä illemmalla, kun on jo viilentynyt. Yritin uittaa Nadiaa eilen sylissäni, mutta se oli vain järkyttynyt ja kiipesi mua pitkin niin, että kynnet vain upposivat mun ihoon. Ei se ymmärrä, että vesi viilentää.

Monsieur Merilevä

  Oonaa on tosi kiva kuvata, meidän yhteistyö sujuu aina niin hyvin. Oona on söpö kun aina välillä se kysyy tosi häpeillen ja ujosti "voisitko ehkä ottaa kuvan", ihan kuin se olisi joku vaiva mulle, päin vastoin; kuvaaminen on minusta vain ihanaa, sehän on mun pitkäaikainen harrastus. Ja on kivaa, että on joku, joka haluaa olla kameran edessä, eikä vaan sano "älä kuvaa muaaa :(("

Täytin muuten reilu viikko sitten 25 vuotta. Olen elänyt neljänneksen vuosisadasta. Elämä on hullua, ja olen iloinen, että olen selvinnyt tähän asti voittajana.

 Translation:

Some summer stuff: Walking in tall grass and being afraid of ticks and other insects, overeating outside a.k.a picnics, and of course swimming. It's been so hot in Finland recently, I don't want to do anything else than float in the lovely cool water. The weather's been so hot, that my dog Nadia has had a hard time. We make our long walks after dark so it's not too hot for her. I tried to take Nadia swimming yesterday, but she hated it; I have claw marks as a proof of that on my body. She tried to climb me when we were in the water...

Oona is fun to photograph. It's fun how she is sometimes shy about asking me to photograph her, even though she knows I love to photograph.

By the way, I turned 25 a week ago. I'm glad I have survived one fourth of a century!