Watermelon purse

Lepuuttakaa silmiänne tässä maailman söpöimmässä herkkulaukussa!  Löysin sen kierrätyskeskuksesta. Kevään tullessa kirppari-into on löytynyt jälleen, onneksi, sillä nyt on tiedossa paljon meheviä kierrätys- ja kirpparitapahtumia. Kevään tullessa kaikki muukin tuntuu helpommalta ja hienommalta, nyt voi jo todeta, että jälleen selvittiin hengissä yksi talvi.

Tiedän, ettei tuo laukku varmastikaan oikeasti ole vintagea, mutta tykkään sen vintagemaisesta lukkosysteemistä ja sen kovapahvisesta "eväslaukkumaisuudesta". Tosin olen vielä aika vainoharhainen siitä, että mitäs jos se lukko vaan aukeaa itsestään ja laukun sisältö lervahtaa ulos lennossa :(

Nadiakin oli mukana nauttimassa kevätauringosta! The coolest doge.

Translation:

Feast your eyes on this delicious-cute purse! I found it from the recycling center. I have found again my passion of recycling and flea markets. Luckily, Helsinki is full of recycling events this time of year! I'm happy that it's spring already, now I can say that I survived yet another winter. 

I know that the bag isn't probably really vintage, but I love it's vintage-ish locking mechanism. Though it makes me kind of paranoid-nervous, I fear that the bag will open by itself and spread my stuff onto the ground! :(

Nadia was also with us, enjoying the lovely spring morning. The coolest doge.

Katse aurinkoon

"Can't tell if those are black holes I spy

Staring down at us

Sucking starlight through our eyes"

Nadia on söpö, kun se nukkuu hymy naamalla. Se vaan on kuin sellanen pieni kasa mämmiä sängyllä, ja hymyilee.

Metsiin meni

Jokaisella meillä on ympäristö, jossa "sielu lepää". Joillakuilla se on meri, toisilla lehto, toisilla vuoristo. Omani on havumetsä. Siellä tunnen oloni kotoisaksi, tunnen täyttyväni rauhasta ja mielihyvästä. Olen pienestä asti rymynnyt metsissä, kiipeillyt puissa ja rakentanut majoja. Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi välillä käydä metsässä tutkimassa luontoa ja ihmettelemässä.

Metsässä on kuolemaa ja elämää, vanhaa ja uutta, rumaa ja kaunista, kovaa ja pehmeää. Metsä on täydellinen kaikessa epätäydellisyydessään. Metsässä on kaikki vähän vinksin vonksin, mutta juuri sellaisella oikealla tavalla. Kuolleen päälle kasvaa elävää, ja elävä kuolee aikanaan, vain toimiakseen alustana uudelle elämälle.

Kanervat ovat yksi lempikukistani. Tavallaan niin vaatimattomia, mutta samalla ujolla tavalla niin kauniita. Muistan kuinka lapsena istuin kiven päällä kanervikon keskellä, ja söin ketunleipiä. Muistatteko ketunleivät? En ole nähnyt niitä pitkiin aikoihin. Ne maistuivat kirpeältä ja vähän happamalta. Ennen vanhaan niitä kuulemma käytettiin keripukin hoitoon, sillä ne sisältävät C-vitamiinia.

 Saimme paljon eläinystäviä metsäreissumme aikana. Siinä toinen syy, miksi tykkään metsistä. Niissä luonto on niin lähellä. Hämmentynyt sammakko jäätyi nähdessään meidät, ja ällöttävä metallinhohtoinen kärpänen laskeutui kädelleni kuin sirkuttava lintu Disney-piirretyissä. Ehkä olenkin tietämättäni kaiken kuolleen ja mädän Disney-prinsessa. Siinä vasta olisikin näky.

Mikä on sinun sielunmaisemasi? Missä tunnet olosi kotoisaksi?

Nadia näyttää ihan siltä sammakolta, joka löydettiin. Se katsoikin sitä sillä tavalla järkyttyneenä kun katsottaisiin jotain kauan kadoksissa ollutta sukulaista!

Translation:

We all have that one specific landscape that soothes our soul. For somebody, it's the ocean, and for somebody it's the mountains. For me, it's spruce and pine woods. In the forest, I can feel myself filling with peace and positive thoughts. In the forest I feel at home. Since I was little, I have always wandered the forests, climbed the trees and built treehouses. I think everyone should visit the forest now and then, and just marvel at all the little miracles.

The forest is filled with life and death; old and new; ugliness and beauty; hard things and soft things. All its imperfections make it perfect. Death gives birth to life, and life ends to death, only to bring new things to life again.

I also love the forest for its animals. We saw a petrified frog that looked a lot like my dog Nadia, and a gross fly landed on my hand as if I was some kind of Disney princess of death and rot. Wouldn't that be a sight!

What's your special place? The place that makes you feel at ease?

7 Social media/Facebook pet peeves

 Meillä kaikilla on niitä facebook-kavereita. Mun monet facebook-kaverit tekee näitä kaikkia, mutta silti mä tykkään niistä kaikista. Mun puolesta ihmiset saa päivittää facebookiinsa mitä tahtovat, eihän niitä ole pakko sitten lukea. En yritä olla ilkeä tässä merkinnässä, tämä on lähinnä leikkimielellä tehty lista. Pus pus! Tunnistatko itsesi? ;)

 1. Draamailu/Salaperäiset/Vihjailut

 "Mun elämä on pilalla..." "En enää ikinä luota keneenkään" "Sairaalareissun paikka" yms. merkinnät. Vihjataan, että jokin on kovin hullusti, mutta varotaan vahingossakaan paljastamasta mikä, että ihmiset tulisivat kysymään "Mikä on?" ja "Onko kaikki hyvin?:("

 Draamailun alalaji on myöskin TMI (too much information), joka on salamyhkäisyyden vastakohta; kaiken suhdekriiseistä, kumppanin pettämisestä ja pienestä pippelistä voi lukea julkisena katkerana vuodatuksena facebookista. Jotkut ihmiset eivät välttämättä vieläkään hahmota, miten laajalle sosiaalisessa mediassa jutut leviävät; toiset eivät vain välitä.

2. Sairaana-päivitykset

"Oon taas hirveessä vatsataudissa :(" "Oon yrjönnyt koko yön..." "37,9 astetta kuumetta. Tulkaa hoitamaan" Me kaikki olemme välillä sairaana. Tiedän, että varmasti silloin on kaamea olo, mutta onko oikeasti tähdellistä, että 200 ystävääsi tietävät kuinka oksensit koko yön ja tavaraa tulee molemmista päistä? Sairaana ollessa pitäisi levätä sen sijaan, että roikkuu facebookissa. Kaverien säälikommentit eivät sinua auta, mutta mustikkakeitto, jaffa, lepo ja ripulijuoma saattavat hyvinkin auttaa.

3. SelfieSelfieSelfieSelfieSelfie

 Selfiet ovat oikeastaan ihan hyvä juttu. Selfiet kohottavat itsetuntoa, parantavat itsetuntemusta ja taltioivat "päivän lookin" tulevaisuuden muisteluita varten. Selfie spamming alkaa kuitenkin helposti ärsyttää facebookissa, etenkin jos kuvien pointti on vain koko ajan vaihtuvat kuvat "tässä mä vasemmalta ja tässä mä oikeelta, tässä mä duckfacella, tässä mä yläviistosta, tässä mä iphonen kanssa, tässä mä vintage-filterillä, tässä mä ylivalottuneena".

4. Ruokakuvat & ruokakuvaukset

"ihana luonnonjugurtti-vadelma-saksanpähkinä-kookosjauhe-aamiainen" vs "lörs lärä gourmetpaska"

Ruokakuvat, koska: Jos ne on paskoja, ne on paskoja. Jos ne on hyviä, tulee nälkä ja kiukku.:D Ihmetyttää muutenkin nykyajan pakollinen makuelämysten jakamisen tarve, että onko se nyt niin tarpeellista kuuluttaa, mitä kaikkea siinä risotossa tänään olikaan? Okei, mä tykkään kuvata ruokaa itsekin. Ruoka on vaan niin nättiä. Ehkä enemmän ärsyttää sellaiset paskat ruokakuvat. Olen elitisti.

 5: Workout-päivitykset

Joillain ihmisillä tuntuu olevan uskomus, että liikunta on aivan turhaa ellei siitä ilmoita niille 200:lle kaverille. Mitä järkeä on syödä maitorahkaa ja proteiinipatukkaa aamiaiseks, jos ei ota siitä kuvaa? Mitä järkeä on käydä salilla, jos ei kirjota salipäivitystä? Mitä järkeä on ostaa hienoja fitnessvaatteita, jos ei julkaise "pumpissa treenin jälkeen"-peiliselfietä? Mitä järkeä on käydä reippaalla iltakävelyllä, jos ei voi kertoa siitä facebookissa? Ymmärrän kyllä varsin hyvin, että joskus sitä vaan on niin innoissaan omasta saavutuksestaan, että on pakko hehkuttaa. Mut hei. Ei ihan joka kerta!

 6:Laulun sanat

 Ei. En lue. En lue syvällisiä "tää on niin mua"-lyriikoitasi. En lähde arvailemaan, mitä niillä oikein tarkoitat tai kenelle ne tarkoitat. Ei. Ei.

7: Filosofiset/Aforismit/Huumori Pläjäys Kuvat =)

 Etenkin vähän vanhempi sukupolvi jakaa näitä ahkerasti. Usein ne saavat minut kirskuttelemaan hampaitani. Yleisimpiä aiheita: Mummot, Karvinen, maanantai, Snoopy, nallekarhu, joku äklö ruusu&runonpätkä, kuvat joissa toivotellaan hyvää huomenta, yötä, aamua, torstaita, pääsiäistä....

Sijoille eivät yltäneet, mutta kunniamaininnan saavat: 

Ihmiset, joilla ei ole muuta päivittämistä kuin kaikesta valittaminen ja kiukuttelu, pelikutsut jotka lähettävät itse itseään, epämääräiset yksityisyysasetukset, lähdekritiikittömyys ja ylipäänsä lähteiden puuttuminen, "tykkää tästä niin plaa plaa"-kalastelu, ketjukirjeet, ammattiloukkaantujat, se kun Facebook kysyy sadatta kertaa "MEERI, MITÄ KOULUA KÄVIT?! PROFIILISI EI OLE VIELÄ VALMIS!!! KERROPA NYT, PROFIILISI ON VASTA 70% VALMIS!" Sitten kun klikkaa rastia, se kysyy sitä taas viikon päästä uudestaan.

Zombie Tarot

 Heti alkuun haluaisin sanoa, että itseni kohdalla Tarot-kortit eivät liity niinkään mihinkään okkultistiseen tai uskonnolliseen, vaan toimivat pikemminkin itsetutkiskelun ja -tulkinnan välineenä. Tarotkorttien käyttötapoja on varmasti yhtä monta kuin käyttäjääkin, enkä halua loukata ketään tällä merkinnällä, korttieni käytöllä tai mahdollisella tietämättömyydelläni aiheesta. Myönnän, etten ole tutkinut aihetta niin paljon että tietäisin kaikkea tai osaisin käyttää kortteja "oikeaoppisesti".

Ostin Tukholmasta "Zombie Tarot"-pakan. Se on ihan mieletön! Ennen tätä omistin Rider-Waiten peruspakan, mutta se ei ikinä tuntunut jotenkin "omalta". Zombie Tarot taas oikein huutaa minun nimeäni. :) Tunnen kiintyneeni jo enemmän tuohon kuin ikinä Rider-Waiteen. Jokaisen kortin kuvitus on tosi jännittävä ja taitavasti toteutettu, sellainen retrofuturistinen-pin-up-zombie-maailmanloppu-leikekirjasekoitus. Mukana on sekä suuren arkanan että pienen arkanan kortit, yhteensä 78 korttia.

Minulla ei ole sen kummempaa rituaalia liittyen kortteihin. Usein saatan vain nostaa "päivän kortin", ja jos on enemmän aikaa, teen johonkin mieltä painavaan elämänalueeseen liittyvän korttikuvion johon kuuluu 3-5 korttia. Muut saavat minun puolestani koskea pakkaani, koska en ajattele tarokkejani sillä tavalla kuten jotkut, joille sellainen on tarkkaa. Toki en halua että rasvasilla sormilla rähmitään :D Mutta en ole tarkka mistään energioista tai auroista.

Zombie-kortit ovat siitä ihanat, että niitä voi käyttää oman tahtonsa mukaisesti, mutta mukana tuli pilke silmäkulmassa kirjoitettu ohjekirjanen, jonka avulla voi tehdä itselleen halutessaan zombievallankumous-luennan. :D 

Esimerkki "six of cups"

 Kortti, joka tulee useiten itselläni vastaan, on Torni; Tornin sanotaan usein kuvastavan äkillistä muutosta, kriisiä, katastrofia. Silloin, kun en vielä tiennyt mitään taroteista, ajattelin niiden olevan sellainen ennustus. "No niin kortitkin sanoo että jotain kamalaa tapahtuu! Yhyy!" Jälkeenpäin olen tajunnut, että ehkäpä Torni kertookin juuri minusta itsestäni ja mentaliteetistani, siitä kuinka olen valmis näkemään tuhon merkkejä joka puolella. Olin pitkään todella takertunut tornikorttiin, aina kun se tuli vastaan niin mylvin marttyyrimäisellä "mitäs mä sanoin"-äänellä ja odotin katastrofia. Mutta sellainen on väärää tulkintaa. Kortit eivät tosiaan ennusta tulevaisuutta. Kortteja käytetään ehkä tutkimaan tulevaisuutta, mutta myös nykyhetkeä ja menneisyyttä. Ennenkaikkea niillä tutkitaan omaa itseä.

 Nykyään vain hymähdän tornille, koska se vaan on, kuka mä olen. Aina jotenkin siinä myrskyn silmässä, sanomassa "kohta kaikki murtuu, odota vaan, kohta jotain kauheaa tapahtuu".

Minkälainen suhde Sinulla on Tarot-kortteihin? Mikä on lempikorttisi? Miksi?