Y'all have a raunchy Lupercalia's day

Ystävänpäivän historiasta minä tykkään. Se on niin huimia muutoksia kokenut päivä. Ja sen juuret ovat hyvin kiistellyt. Tämä nyt on vain minun nopsakasti kokoama yhteenveto muutamasta lähteestä yhdisteltynä.

Alunperin antiikin Roomassa helmikuun 14. päivä oli pyhitetty jumalatar Junolle. Silloin vietettiin juhlia, jossa pojat nostivat kulhosta lappuja, joissa luki jonkun tytön nimi. Heidän oli määrä viettää Lupercalian festivaaleja yhdessä. Eli heidät paritettiin, sillä Lupercalian festivaalit olivat pakanallinen rietastelujuhla.

lähde

Roomassa Lupercalian päivää, hedelmällisyyden päivää vietettiin helmikuun 15.päivä. Eläimiä uhrattiin, verta vuodatettiin. Miehet riisuutuivat alasti, juoksentelivat kadulla ja piiskasivat naisia koiran- tai vuohennahasta tehdyillä piiskoilla. Tämän toivottiin lisäävän naisten hedelmällisyyttä.

lähde

Kirkko ei tästä tykännyt. Kun pakanallisista ihmisistä ei tätä tapaa saanut kitkettyä, kirkko antoi hieman periksi, muuttaen vain Lupercalian päivän pyhän Valentinuksen päiväksi, täten antaen pakanoille mahdollisuuden jatkaa juhlintaansa mutta "kirkon nimeen".

Valentinus oli pappi, joka vihki sotilaita salaa, sillä Rooman hallitsijan Claudius II:n mukaan sotilaat eivät saaneet mennä naimisiin, koska naimisissa olevat miehet ilmeisesti eivät olleet hyviä sotilaita. No, Valentinus jäi tästä naimisestaan kiinni ja joutui selliin ja sai lopulta kuolemantuomion vankan kristillisyytensä takia. Sellissä hänen kerrotaan palauttaneen vanginvartijan nuoren tyttären näkökyvyn rukoilemalla jumalaa. Hänet teloitettiin silti, mutta ennen sitä hän oli lähettänyt tytölle kirjeen, joka oli allekirjoitettu "Sinun Valentine". Mistä sitten sanotaan lähteneen ystävänpäiväkortit ja että niissä sanotaan "Be my Valentine".

Jaa-a, mikä ikinä ystävänpäivän alkuperä olikaan, nykyäänhän sen on sitten ottanut omakseen markkinateollisuus joka puskee meille jos jonkinmoista korttia ja lahjaa ostettavaksi ja annettavaksi. Poissa ovat marttyyrit, poissa ovat vuohennahkapiiskat, ja tilalla on vain vaaleanpunaiset sydämet ja ruusut ja muut tilpehöörit. Olisi kyllä ihan piristävää nähdä tuolla ulkona alastomia miehiä juoksemassa piiskat käsissään, kasvot veressä. Pitäisin kyllä huolen että oveni olisi silloin takalukossa. :D

Niin ja Ystävänpäiväkrääsästä puheenollen, olen näköjään pyhän Valentinuksen päivän kunniaksi ostanut vahingossa vessapaperia, jossa on rakkausrunoja. Pitääkö ihmiset oikeesti vierottaa kakkaamisesta noin pahasti, että vessapaperitkin on nykyään vaan pehmeetä pumpulilammasta ja unelmia ja toivoa ja RAKKAUSRUNOJA?

Jotenkin vähän hukassa

Nyt on ollut vähän huonompi hetki viime aikoina. Mutta näistä nyt päästään yli, niinkuin aina. En vain jaksaisi odotella sitä. Voimat ovat lopussa ja kaikki tuntuu ammottavan turhalta. Olen valunut syvälle mukavuusalueelleni, ja sieltä on niin valtaisa työ kiivetä pois... Äh.

En tajua miten olen taas unohtanut täysin sosiaalisen kanssakäymisen salat. Ei ole tullut suurista ponnisteluista huolimatta nähtyä juuri ketään. Olen ihan jäässä, minun päältäni voisi kävellä Suomenlinnaan, niin paksulta se jää tuntuu. Mutta kuitenkin:

En ole jaksanut luodakaan oikein mitään, ja sekös saa tämän tytön kiukustumaan kaikista eniten. Inhoan joutua myöntämään itselleni ettei minusta tullutkaan taiteilijaa tai kirjailijaa tai jotain sellaista joka voi vaan liihotella ja pyöriä luovuutensa suloisessa tuskassa.

Kun minulta pienenä kysyttiin, mikä haluan olla isona, vastasin: "Muotitaiteilija." "...Sit mä voin syyä puukkaa ja saamiakkia" (=purkkaa ja salmiakkia). Nykyään tykkään enemmän suklaasta, enkä kyllä ymmärrä miten purkka ja salmiakki liittyvät muotiin, tai taiteiluun.

Noi ylläolevat limut oli muuten pahoja, vaikka niin näteissä pulloissa...

Translation:

Have not been feeling well lately. My inspiration is gone and I feel tired and stressed and depressed all the time. I'm just waiting it to go by as always, but the waiting is always the frustrating part...