Sarjakuvaa menneisyydestä

Voi Awwwwwwww. Löysin sarjakuvan, jonka olen tehnyt vuonna 2005 ♥ Nostalgista. Huomaa vaikutteista, että Salad Fingers oli aika kova sana silloin ja David Firth muutenkin. On vieläkin toki. Harmi, ettei hän ole aikoihin julkaissut mitään animaatioita. 

Translation:

Awwwwww. I found a comic strip made by me in 2005! Nostalgic. I can see the Salad Fingers/David Firth-influence. It's a shame that David Firth hasn't published any animations for a long time.

Amanita

Piirsin yöllä.

I drew last night.

Sälekaihdinblues/Gloomy Sunday/Guts

Tänään olen katsellut pölyhiukkasten tanssia sälekaihdinten valokiilojen lomassa. Olen polttanut suitsukkeita, joita olen säästänyt vuodesta 2008 asti. Olen piirtänyt mustalle paperille värikynillä (terapeuttista!), kuunnellut musiikkia, jonka voisi ehkä luokitella death countryksi tai gothic americanaksi tai jotain sinne päin, ja seikkaillut mielikuvituksessani. Kunpa useamminkin olisi sunnuntai.

Näiden hurjien seikkailujen lisäksi tunsin pakottavaa tarvetta lukea pitkästä aikaa Chuck Palahniukin novellin "Guts". Tämän takia olen voinut huonosti miltei pari tuntia. Mun mielestä on upeaa, että sanan säilällä on mahdollista saada ihmiset pyörtyilemään. Kiertäessään markkinoimassa kirjaansa, Palahniuk luki ääneen tätä nimenomaista novellia ja sai hyvin useasti osan yleisöstä pyörtymään. Jotkut väittävät "Guts"in olevan pelkkää shokkihakuista mässäilyä, mutta minun mielestäni kirjallisuuden onkin tarkoitus saada ihmisissä aikaan vahvoja tunteita ja viihdyttää tavalla tai toisella. Chuck Palahniuk onnistuu novellissaan loistavasti. Ehkä jonain päivänä pystyn herättämään ihmisissä yhtä vahvoja tunteita tekstilläni. Kunhan vain tarpeeksi harjoittelen. "Guts"-novelli on siis osa "Haunted"-nimistä kirjaa, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa.

 

Haluaisin joskus saada aikaan jotain tämän sarjakuvan tapaista:

(Multiforce, Mat Brink)

Translation:

It's been a gloomy sunday (in a good way, if it's possible). Been watching the dust float in the light coming behind the blinds, burning incense sticks from 2008, listening to death country, venturing in my imagination and drawing on a black paper with colour pencils. I wish it was sunday more often. I would like to draw something like this comic someday. (Multiforce, Mat Brink).


I also felt like reading Chuck Palahniuk's short story "Guts" again. I have been feeling a little weak since then. It's fascinating, how written word is able to make people faint. It's such a powerful story. I wish that someday, I can make people feel and react as strongly as I am feeling when I read "Guts", with my own stories. I'll just have to practice a lot. "Guts" is a part of a novel called "Haunted", and it is really worth checking out.

Katukirppis

 Me mentiin sitten kuitenkin Nadian kanssa kirppistelemään. Nadia oli kyllä sellainen vetonaula, moni pysähtyi sitä moikkaamaan ja kehumaan ja juttelemaan. Mun oma myyntitykki ♥! Moni kehui Nadian hupparia, jossa on pääkallokuvio. Nadia on tosi söpö kovis se päällä.


Melkein kaikki vaatteet meni! Loput kippasin ilmaiskierrätyspisteeseen. Tuli hyvä mieli. Sen lisäksi, että sain kaappeihin tilaa, rikastuin varmaan noin kolmella kympillä. Vähän joutui värjöttelemään, mutta onneksi oli vaatetta päällä.


Nico toimi ammattimaisena koiranlämmittäjänä. Nadia viihtyi tuolla lämpimässä villatakin sisällä, paitsi silloin kun ohitse kulki toisia koiria, jota pitikin sitten kytätä täristen ja puhisten. 

 Otsahiukseni ovat vihdoinkin juuri ja juuri niin pitkät, että ne saa laitettua kivasti, vähän niinkuin punotulle kierrokselle, ja korvan taakse pinneillä. Ne eivät kuitenkaan mene vielä ilman apuvoimia korvan taakse silleen siististi. Tämä on juuri se ärsyttävin vaihe otsatukan poiskasvattamisessa; se vaihe kun sitä ei voi käyttää enää otsatukkana, mutta se ei mene mitenkään säällisesti korvan taaksekaan, eikä sen voi antaa roikkua vapaana, koska se näyttää ihan naamaa pitkin valuvilta nuudeleilta.

Minä en sitten tällä kertaa kierrätystapahtumasta löytänyt sen kummempaa, kuin nämä yhdet kengät. Mutta ehkä sitä ei tarvitsekaan aina tulla kirppikseltä kassit vääränään, vaan kerrankin rahapussi pulskana

Translation:

We went to this nearby recycling event with Nico and Nadia today. Nadia was a huge success, many people stopped by to say hello to her and admire her rad skull-and-crossbones-coat. I managed to sell almost all of my stuff (3 huge bags)! It was kinda chilly, but the money I made and the happy people and the fact that I got rid of all that stuff made it worth the sitting around and freezing our asses.


Nico was being our professional dog-warmer. Nadia liked to curl up inside his sweater and stay there, except when there were other dogs around, she started to shudder like crazy and breathe heavily. I think that has something to do with the fact that she's in heat at the moment.


I have figured out a neat way to do my front hair. It's in the middle of the growing process and it's so annoying because it's not short enough to be a fringe and it's not long enough to be combed behind ears.

Kierrätystapahtuma!

Vihdoinkin on aika repiä kaikki turhat vaatteet kaapeista, käyttämätön krääsä nurkista ja vanhat korut isosta solmumöykystä. Tää tyttö lähtee Arabiaan kierrätystapahtumaan kirpparoimaan!

 Kun lähti penkomaan, huomasi miten paljon sitä onkaan asioita joita ei käytä. Toivon, että löydän tuolta tapahtumasta jotain vastineeksi tälle kasalle, jotain jota tulee sitten käytettyäkin. Oon tosi iloinen siitä, että nykyään kierrätys on alkanut kukoistamaan ja ihmiset arvostaa kirppareita enemmän kuin ehkä joskus.

Olisin ottanut Prinsessa Nadian mukaan myyntitykiksi, mutta tytöllä alkoi juoksut, eikä se olisi sille ehkä kovin kivaa.

Mökö mökö, sanoo koira.

Uusi päiväkirja

 Mun edellinen päiväkirja koki kovan kohtalon uteliaan koiran hampaissa juuri ennen eläkkeelle vetäytymistään. Oli enää pari aukeamaa jäljellä, mutta satuin jättämään kirjan lattialle ja koira oli sen kannet pureskellut innoissaan minun ollessani poissa kotoa. Meinasin aluksi repiä pelihousuni, mutta huomasin sen jättäneen tekstit onneksi rauhaan... Ei kelpaa mun tekstit koirallekaan, johan on. :D Tässä on joka tapauksessa mun uusi päiväkirja, jota innostuin tuunaamaan eilen. Rakastan niin paljon sitä inspiraatiotunnetta, kun huomaa levittäytyvänsä pitkin pöytiä ja lattioita ja löytää liimalakkaa kainaloista ja askarteluglitteriä jalkapohjista.

Haluaisin päästä siihen flow-tilaan useammin ja helpommin, mutta tosi usein kun olisi mahdollisuus tehdä jotain luovaa, sellainen mielen- ja ruumiinlaiskuus vaan ottaa vallan. Onko kellään lukijoista mitään vinkkejä, miten saisi flown jotenkin luonnollisesti päälle? Tuntuu, että mun pään sisällä on jumissa liikaa ideoita, jotka tukkii mut.

Etukansi:

 Takakansi:

Näitä tarvitsin: Musta päiväkirja, liimalakka, 50-luvun sivistyssanakirja, paperisydän, hienojakoinen kullanvärinen askarteluglitter, pinkki glitterspray. Valitsin sivistyssanakirjasta sanoja, jotka koin olevan lähellä mun sydäntä tai kuvaavia tavalla tai toisella. Jälki olisi voinut olla siistimpää, mutta kynäveitsikäteni oli ruosteessa.

Translation:

My dog ate my last diary. Well, mainly the covers. So this is my new diary! I had a major inspiration flow yesterday when I made this, I found decoupage varnish under my armpits and glitter from my soles afterwards... 

How could I get into the flow more frequently? I feel like I'm stuffed with all kinds of neat ideas, but i have this laziness that blocks them from flowing out.

Things used: Black diary, decoupage varnish, clips from an old culture dictionary, paper heart, fine golden glitter, pink glitter spray. I chose words that mean something to me. (For example illusion, masquerade, tragic, hysteric, melancholy, illustration and immoral)

I'm throwing my arms around Paris

Pariisinmatka 2008:

 Lentokoneen ikkunasta näkymät ovat aina upeat. Ainakin ovat olleet aina kun olen matkustanut jonnekin. Kaipaan tuota näkyä niin ;_;

 Näkymä meidän "kodin" ikkunasta.

 Matkaseuralaiseni Tuomas tiskaa.

 Eiffeltornin kanssa pakolliset posetukset jätän suosiolla näyttämättä.

Eiffeltornin ensimmäisestä kerroksesta ihmiset olivat pikkuisia muurahaisia. Ylimpään kerrokseen emme ikinä päässeet, vaikka monesti yritettiin, mutta kohtalo oli meitä vastaan joka kerralla.

 Disney storessa oli ihan järkyttävän kammottavia Helinä-keijuja!

 Seinen varrella illalla

 Nuss removals.

 Montmartren hautausmaan porteilla. Oltiin matkalla goottiklubi "Le Klub"ille ja poikettiin hautausmaan kautta kuten kunnon goottien kuuluu :D

Ihan jär-kyt-tä-vä kaukokaipuu! Haluan taas lentokoneeseen, haluan seikkailemaan.