Superstition

lähde

The Birthday Massacre on julkaissut viimein uuden levynsä! Sen nimi on Superstition. Olen tästä hyvin innoissani, niin innoissani että kirjoitan siitä jopa blogimerkinnän, vaikka yleensä en kajoa blogissani musiikkijuttuihin. :p

Kyseinen bändi on minulle hyvin tärkeä inspiraation ja vaikutteiden lähde. Nyt kun mietin aikaa taaksepäin, hyvin monen työni tekoprosessia on siivittänyt taustalla jylisevä The Birthday Massacren musiikki. Se puhuttelee minua ja kutkuttelee luovuuteni pimeitä puolia kaikkein parhaiten.

There's a black house burning in the moonlight, we're standing at the door and there's no one in sight... This will all be over tonight. There's something in the dark and I wanna go home, there's someone else here, we're not alone...

Ylläoleva kuva on saanut inspiraatiota kappaleesta "Leaving tonight", heidän edelliseltä levyltään, ja olen valtavan ylpeä siitä. En ole piirtänyt lähes mitään sen jälkeen, kun feilasin keväällä mahtavasti Metropolian pääsykokeissa ja menetin täysin piirtämisen ilon itseinhon ja itsesyyttelyn takia. Mutta tämän sain aikaan pelkästään tuon kappaleen ja sen aiheuttamien visioiden ansiosta.

Kuvassa pideän henkilökohtaisesti eniten sen värimaailmasta, tulen heijastuksesta puussa sekä etualan henkilöiden ääriviivoissa, sekä siitä, että onnistuin piilottamaan yllätyshenkilön kuvaan ("There's someone else here, we're not alone"). Muistan piirtämisen aiheuttaman tunteen, onnistumisen tunteen, sen kuinka mietin välillä miten Quasimodolta näytän kumartuneena piirtopöytäni ääreen silmät kiiluen, palavien talojen maanisen googlettamisen, ja sen tunteen, kun työ oli vihdoin valmis ja hieno. ♥ 

Muita töitä, joiden tekovaiheessa taustalla on soinut The Birthday Massacre:

Pikselityöni, jossa pahin vastustajani on minä itse. Tämän piti olla laajempikin kokonaisuus, mutta tähän se nyt jäi. Tämä on ensimmäinen hieman monimutkaisempi animointini photoshopilla.

Kaikki violetinsävyinen, siluettimainen ja kimalteleva muistuttaa hyvin paljon heidän levyjensä kansien yhtenäistä teemaa. Myöskin bannerissani näkyy hyvin paljon The Birthday Massacre-estetiikkaa.

Tämä pikselianimaatio on saanut vaikutteita heidän "Looking Glass"-albuminsa kansikuvasta, sekä samannimisen kappaleen musiikkivideosta. Itse asiassa päiväkirjani tursuaa The Birthday Massacre-vaikutteisista ideoista, mutta nämä ovat ainoat, jotka olen saanut ulos siitä pahamaineisesta kynänkärjestä.

Ehkä uuden albumin myötä saan kauan kadoksissa olleen luovuuteni takaisin. Kuuntelen sitä tässä parhaillaan, mutta parhaatkin levyt vaativat pari kuuntelukertaa jäsentyäkseen täydellisesti. Suosittelen The Birthday Massacrea lämpimästi kaikille, jotka ovat tai tahtovat olla kosketuksissa sisäisen syntikkagoottinsa kanssa. Uuden albumin voit löytää Spotifystä.

Translation:

The new album from The Birthday Massacre, "Superstition", has been published! I love their music passionately. I'm so excited, I never usually talk about music in my blog but this is an exception, that's how thrilled I am.

The Birthday Massacre means a lot to me. It's a major source of inspiration and influence, and beautiful dark visions. Now that I think about it, a great deal of my work has been made with their music playing. They just speak to me and feed my dark side so perfectly.

This artwork of a burning house is influenced by their song from their previous album, "leaving tonight". It means a lot to me, because since last spring's major failure at Metropolia's entrance exam, I haven't been able to enjoy drawing like I used to. But with this piece, I felt the joy of creativity flow over me. It was awesome. I also felt like Quasimodo, hunched over my drawing tablet with manic eyes. I'm happy with it's color palette, the reflections of the fire on the trees and on the people up front. There's also a third person in the picture; ("There's someone else here, we're not alone").

Other works of my art, inspired or influenced by The Birthday Massacre are the pixel animations where I'm fighting agains myself, lilac glittering silhouette, and a pixel animation almost straight out of their album cover and music video, "Looking Glass". I recommend The Birthday Massacre to every person, who is, or wants to be, in touch with their inner synthetizer goth. You can find the new album from Spotify.

Pastel & hologram fantasies

 Nyt ollaan elämän peruskysymysten äärellä. Eli lempivärit.

Jos mustaa ei lasketa mukaan tähän leikkiin (koska musta on niin ylivoimainen että se olisi epäreilua muille väreille), minulla on kaksi lempiväriä.

Ensimmäinen niistä on ehdottomasti pastellivaaleanpunainen. Sen kirjo kattaa kaiken pehmeän persikanpunaisesta pulleaan purkkapallonpinkkiin. Muut pastellivärit tulevat reippaasti perässä, mutta ikinä ei ole vaaleanpunaista voittanutta.

Ensimmäinen kerta, kun esittelen pikkareitani blogissa:D Tilasin ne ebaystä, sain ne tänään postissa. Ne ovat niin ihastuttavat, että en voi pitää niitä omana tietonani. Mutta en halua laittaa tänne pikkariposeerauskuviakaan :)


Toiselle sijalle yltää... Väri joka ei oikeastaan ole edes väri... Mutta lasken sen silti, koska voin. Se on siis hologramminvärinen! Miten sitä nyt kuvailisi, muovinen-sateenkaari-turkoosi-valkea-kiiltävä-peili-neon-pastelli. Kyllä te tiedätte. Sitä löytyy CD:istä, muovisista asioista, ysärileluista... Ja se saa minut huokailemaan ihastuksesta joka kerta, kun näen sitä jossain.

Muut lempivärit:

3. Munakoisonvioletti

4. Tummanharmaa

5. Viinin/verenpunainen

Translation:

Life's basic questions. The favourite colors. I'm going to pick two, and I'm not even going to include black, since it's just so superior that it wouldn't be fair to the other colors. 

My first pick is definitely pastel pink. From peach to bubblegum, and everything in between. Other pastels are great also, but pastel pink is the best.

The second one is hologram color. :D You know, plastic-turquoise-rainbow-white-mirror-neon-pastel. You can find it behind CD:s and on 90's toys. Holograms make me swoon every time. ♥

Other faves are

3. Eggplant purple
4. Charcoal gray
5. Wine or blood red

Kun muut sanoo "päivän saalis", ne tarkoittaa ostoksia...

 ...Mä taas puhun romulavan antimista.

Mulla kävi tänään ihan satumainen lykky. Välillä musta tuntuu, että mun elämä on kuin googlen hakujen mukaan generoituvat mainokset sivupalkeissa.

Tiedättekö, tarkoitan sitä että puhut vaikka facebook-chatissa kaverisi kanssa kuinka pitäisi ostaa uudet rintsikat, ja yhtäkkiä joka sivupalkissa on alusvaatemainoksia. Tai haet googlesta hakusanalla "Bruce Willis" ja seuraavana päivänä FB-feedissäsi näkyy ennätysmäärä actionleffa-sivustojen päivityksiä.

Nimittäin viime aikoina mulle on käynyt tosi omituisia onnenpotkuja just, kun oon esimerkiksi ajatellut haluavani jotain, tai vähän aktiivisemmin tykkäillyt jostain asiasta. Viimeisin esimerkki oli tätä ennen se Musta Torni-kirja kierrätyspisteessä just kun olin ajatellut hankkia sen, ja sitä ennen kasa mannekiineja roskislavalla.

Tänään satuin paikalle, kun meidän taloyhtiön yksi asunto tyhjennettiin. En ikinä tavannut siinä asuvaa kaveria, mutta roskalavalla penkoessani hänen jäämistöään, tunsin jonkinlaista lojaalia toveruuden tunnetta, pelkkien tavaroiden perusteella. Yllättävän paljon ihmisestä pystyy päättelemään hänen tavaroistansa.

Pistää miettimään, minkälaisen kuvan ihmiset saisivat minusta, jos minun koko omaisuuteni heiteltäisiin roskalavalle. Olen fiilistellyt koko päivän myös sitä, miten uskomaton onnenpotku oli, että osuin juuri oikeilla minuuteilla paikalle, sillä parhaat aarteet olisivat hautautuneet tylsän näköisten tavaroiden alle ihan minuuttien sisällä. Ja miten hienoa, että paikalle osuin juuri minä, joka arvostan tällaisia löytöjä enemmän kuin moni muu.

Puhuin tuosta google-jutusta siksi, että olen siis viime aikoina popitellut ihan hulluna kaikenlaista retro-italohommelia, kuten italialaista kulttikauhuleffoja ja niiden soundtrackeja. Kuinkas sattuikaan, jätelava pursusi italokauhua, B-kauhua, scifiä, kulttiklassikoita, hämäräperäisiä leffoja, valonarkoja leffoja.(KÖHcannibalholocaustKÖH)

Puhtoista porsliinia ja suolenpätkiä.

Italokauhussa, a.k.a "giallo"ssa minua eniten viehättää estetiikka, erityisesti julisteiden ja filminkansien kuvitus. Kauhuleffat itsessään alkavat liian suurissa määrissä maistua puulta, SPOILER ALERT ne ovat nimittäin usein oikeasti paskoja, mutta en ikinä kyllästy julisteiden taiteen ihailuun. Useimmiten ne ovat parempia kuin itse filmi. Niitä voin ihailla dyykkaamastani "Bizarre Sinema!"-kirjassa tai Horror encyclopediassa. Mielenkiintoista luettavaa lienee myös sarjamurhaajien A-Z.

Vinyylilevyinä löytyi muutamia helmiä, mm. uuh italokauhusoundtrackeja. Voi että kun en ehtinyt käydä kaikkia levyjä läpi, olen varma että sieltä olisi löytynyt jotain kunnon keräilyharvinaisuuksiakin.

Ja kuka muu olis osannut arvostaa enemmän vanhakauhuleffapaitoja, kuin allekirjoittanut? Olen myös juuri aloittanut kuvaamaan filmille, ja löysin filmirullia. Vaikea vain sanoa, onko niihin jo kuvattu. Jonkun materiaalin perusteella, jota roskalavalla näkyi, vähän epäilyttäisi kehittää nuo filmit, kun ei sitä tiedä minkälaista pervoilua niiltä sitten paljastuisi. Oi, filmikuvauksen jännitysmomentit!

 Ihmeellisiä alien-figuureja 90-luvulta, vielä paketissaan! Sormet syyhyää, kun ihan oikeasti haluaisin ottaa ne vain ulos paketista ja leikkiä niillä, ihan oikeasti leikkiä niillä :D Mutta avaamattomalla paketilla on jälleenmyyntiarvoa jos niistä raaskin luopua.

 Viimeisimpänä lavalta raahasin vinyylisoittimen. Tavaranlappaajamiehet sanoivat "Nyt tuu pois tai tulee kylmää kyytiä:D" ja hinasivat lavan pois, kun jäin vinyylisoitin sylissäni haikailemaan lavalle jääneiden vahvistimen ja kaiuttimien perään :(

Tää toimii! Pitää vaan metsästää nyt jostain ne äänentoistot.

Luulen, että jos on juuri viime aikoina ajatellut tykkäävänsä jostain, siihen viittaaviin asioihin kiinnittää helpommin huomiota. Täten ehkä saattaa tuntua siltä, että joskus käy melkein yliluonnollisia asioita koska "justhan mä viimeks eilen ajattelin tätä, ei tää voi olla sattumaa".

Dyykkaajan ahneus on muuten ihan hullu asia. Mä dyykkasin tänään ihan mielettömiä juttuja ja olin ihan hullun onnekas, mutta silti oon ajatellut tänään useampaan otteeseen "hitsi kun en saanut niitä äänentoistolaitteita".

Mutta mä olen ihan superkiitollinen. Mulla on ollut tosi rankkaa viime aikoina, Nadia on just ollut leikkauksessa koska sillä oli pari kasvainta (todennäköisesti hyvälaatuisia), rahahuolia ja muuta ikävää. Tää saalis todellakin piristi ja sai iloiseksi.

(edit: heh, kuulosti ihan kuin Nadialla olisi ollut rahahuolia. Ei sillä ole, se on niin onnekas kun ei tarvitse ajatella raha-asioita, emäntä piffaa.)

Tässä Nadia tyhmän kaulurinsa kanssa. Se on surkeista surkein koira just nyt.

Translation:

You know the feeling, when you talk or think about something, and in the near future it just appears to your life? I have that sometimes, it's delightful. For example the last time was when I was thinking of reading The Dark Tower series, and found the first three books from the recycling room just a week later.

Today I hit the jackpot. Someone's apartment was emptied into a tidal tank. All their belongings. I never met the guy, but going through someone's belongings gives this strange feeling of fellowship. Like I knew them just by going through the stuff. And judging by the stuff, I think I would have liked them. I was so lucky to be there, it was only matter of minutes and I would not have seen the best stuff because it was soon covered with dull stuff.

I have been crazy about old italo stuff lately, like italo horror "giallo", b-movies, italo soundtracks, cannibal movies, weird shit cult movies. Well how about that, the tank was filled with that stuff. Also vinyls, collectibles, retro horror T-shirts, film rolls, and a perfectly working turntable. It was a shame that the tidal tank guys took the tank away before I was able to rescue the amplifier and the speakers. :(

I'm feeling so grateful. All this stuff is so awesome. I haven't been well at all lately, Nadia's had a surgery, money's tight, and other shitty stuff. This really made my day and I felt happy and fortunate.

Life's no fun without a good scare!

Tämän halloweenin asuvalintani oli Sally, kokoon kursittu kaunokainen elokuvasta "Painajainen ennen joulua". Sally on luonteeltaan hyväsydäminen, ujo introvertti, joten pystyn samaistumaan hahmoon hyvin vahvasti.

Asuun tarvittavat osat löytyivät melkein kokonaan jo omasta takaa; jouduin ostamaan vain kasvomaalit, kahdet valkoiset sukkahousut ja muutaman kangastilkun. Ompelin Sallyn mekon vanhoista vaatteista ja ostamistani tilkuista. Se ei ole täysin identtinen, kuin elokuvassa esiintyvä mekko, mutta en jaksanut hikoilla liikaa asian suhteen. Ei tässä kuitenkaan cosplayaamaan oltu menossa, vaan pitämään hauskaa ystävän halloweenjuhliin! Yritin kuitenkin poimia jonkinlaisia yhtäläisyyksiä kuoseihin ja väreihin.

Asukokonaisuuteen kuului myös "deadly night shade"-juomalasi. Se on tavallinen hillopurkki maalattuna, koristeltuna, ja päällystettynä decoupage-lakalla. Juhlien jälkeen purkki kyllä pääsi ehdottomasti hyllylle koristeeksi. On se sen verran söpö.

Juhlat olivat kauhistuttavan ihanat. Oona oli panostanut ihan huolella, joka puolelta löytyi kutkuttavan karmivia yllätyksiä ja koristeluita.

"Hei... täällä pöydän alla on irtoraajoja! :O" 

Juhlien mastermind.

Minun kontribuutioni tarjoiluihin

Tein mystisen pastellisen ektoplasmaisen halloween-rahkayllätyksen. Siitä tuli niin hyvännäköistä, että olisin vaan halunnut sukeltaa sinne. Oona tarjoili myös kookos-mustikka-hyytelöaivoja, omenapiirakkaa, boolia, ja muuta ihanaa.

Ihmisillä oli kivoja asuja.

Laura oli rakentanut itselleen Pip-boyn, olka-armorin (joka ei kyllä näissä kuvissa näy), Nuka-colaa ja Nuka-cola Quantumia. Siinä on jo aavikkosoturin alkeet, sanoisinko! (Kyseiset asiat ovat siis Fallout-peleistä tuttuja tilpehöörejä).

Taistelijan janon sammuttaa Nuka-Cola! Radiation +3

Nico oli puuskupuh! Kaikki sanoivat "Harry Potter" :( Nicoa harmitti :(

 Illan aikana juhlien taustalla pyöri halloween-uskottavia leffoja. Välillä leffat varastivat koko shown, jos vaikka ruudussa näkyi turhan läheistä kanssakäymistä ruumiiden kanssa (Nekromantik 2)(en suosittele kenellekään) tai vedenalaista gorea (Piranha 3D)(en suosittele kalakammoisille, eli itselleni). Leffavalikoimaan kuului tietysti myöskin klassikko Painajainen ennen joulua (suosittelen kaikille). Pääsin eläytymään leffaan ihan uusilla tavoilla Sallyksi pukeutuneena.

"Tickle tickle tickle! Tickle tickle tickle! -
WHAT?!?!"

 Nyt vaan sitten odotellaan taas seuraavaa halloweenia. Marraskuu-masennus tuntui oikein rysähtävän ovesta ja ikkunoista sisään, ja kauhea keli siinä mukana.

lähde

 Translation:

This halloween I decided to dress as Sally from Nightmare before christmas. She's shy, introverted and kind-hearted, so it was easy to "be her". 

I sewed the dress myself. I didn't stress too much about it being identic with the real dress, since it wasn't a cosplay convention I was attending but a nice party where I'm supposed to have fun. I also made a "deadly night shade" drinking glass to go with the dress. The stitches on my arms and legs are drawn on white stockings with a marker. 

Oona's party was lovely. She had decorated the place spooky scary and I loved every bit of it!
I made a goo surprise to eat. Oona had made jelly brains, apple pie and other good stuff.

People had cool outfits, like for example a wizard (a hufflepuff, to be precise), wasteland wanderer from fallout series, a deer, pokemon trainer and her pokemon, and a voodoo god. Oona was Gogo Yubari from Kill Bill.

We watched some movies, to mention a few, Nekromantik 2 was horrible, Piranha 3D was horrible (neither in a good way). Nightmare before christmas was... of course delightful.

Now I just have to wait a year until next halloween. November already proved itself awful, I'm feeling really down. Post-halloween depression?