Kesäloma alkoi

 Kumpulan kyläfestarit olivat täynnä värejä, kukkia, ihmisiä, hajuja, makuja, hellettä ja kojuja.

Lämpöä oli miltei 30 astetta, mikä oli kyllä jo vähän niillä rajoilla että sulaa vaan lammikoksi keskelle katua... Ilmeisesti Helsinki käytti kesäiset päivänsä noihin pariin päivään, sillä nyt tuolla taas sataa ja myrskyää ja on 7 astetta lämmintä.

No mutta katsokaapa minua puhumassa säästä! Maailman tylsimmästä aiheesta! Jotenkin nyt ei irtoa mitään henkilökohtaisempaa. Oikeassa elämässä nimittäin on tosi lannistunut ja jotenkin lattea olo. Käyn läpi jälleen ilmeisesti jokakeväiseksi muodostunutta identiteetti- ja kaikkeamuutakin kriisiä. Perfektionistin elämä on rankkaa. Jokaisen epäonnistumisen kohdalla vaan tekisi mieli luovuttaa.

 Translation:

Kumpula festivals were full of colours, flowers, people, scents and flavours, warm weather and little shops. The weather was really hot and sunny, I felt like melting into a little puddle. But now it's cold again, huh. Maybe that was the summer this year :-D

But look at me, babbling away about the weather. I'ts just that I feel like there's nothing to tell otherwise. I'm feeling blank and boring. I'm having the traditional springtime crisis again. It's hard to be a perfectionist - either you succeed at being perfect at something, or you give up. And the former never happens.

Pikselipieru

Kasuaalisti kaasuja kukkakedolla.

 Heippa! Mut löytää nyt myös Instagramista nimellä surumieli.

Telluurinen metsäretki

This is my talented and pretty friend Oona. She has the cutest style ever. Playful, girly, unique. Lots of interesting accessories, and colorful hair. She studies dressmaking, so she makes some pretty cool clothes. Don't you just want to put her in your pocket?

We went for a walk in the forest, and released Oona's own little Alice in wonderland. We work well together, I think!