joulukuuta 16, 2012

"...She visits my grave, when the night winds wail..."




Tein sormuksen. Tilasin sormuspohjan etsystä, ja saman kokoisia nuken/nallekarhun lasisilmiä rautalankalenkillä. Pätkäisin lenkistä osan pois ja upotin silmän rautalanka"hännän" kanssa kuumaliimaan, jonka olin truutannut sormuspohjan sisään. 



Olen kadottanut korupihtini. Tämä asunto tuntuu syövän kaikkea hyödyllistä. Minä taas olen syönyt kaikkea hyödytöntä. Kaksoisleukani on kasvanut takaisin kevään ja kesän ponnisteluista huolimatta. Turhauttaa, pimeä ottaa vallan. Eräänä iltana juoksin lumisateessa niin kauan, että räkä ja ripsari valui pitkin naamaa sekoittuen lumeen jota pyrytti taivaan täydeltä. Olin varmasti kaunis näky...

Eräs ystävä sanoi että olen sellainen "uhkea Marilyn Monroe". Se oli kivasti sanottu, mutta Marilyn Monroen ei ikinä varmaankaan tarvinnut tunkea itseään liian pieniin housuihin ja työskennellä ne päällä. Tai mistäpä minä tiedän... Itsekurini on ihan surkea, jos vain lopettaisin herkkujen syömisen, niin kaikki olisi hyvin. Oma vika, emäsika.

4 kommenttia:

  1. Taas niin upeita, hiottuja ja meerimäisiä kuvia. Ja meerimäisyys on vain hieno asia, etenkin kun kuvista kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo toinen kerta, kun muistan sun käyttäneen "hiottu"-termiä mun kuvista! Mitä tarkoitat oikein sillä? :D Ja tottakai Meerimäisyys on hieno asia ;><3

      Poista