joulukuuta 05, 2012

Päiväni kaaviona + huulipunan iloja


1. Herätys. Harvoin herään hyvällä tuulella, siksi tänäänkin hieman kultaisen keskitien alapuolella. On hieman alakuloinen olo.

2. Lähden viemään koiraa ulos, ja oven paiskautuessa kiinni, tajuan, että avaimet jäivät pöydälle. Samaan aikaan tajuan myöhästyväni töistä heti toisena työpäivänä ja että mulla ei ole kännykkää, jolla soittaa huoltomiehelle. Joudun värjöttelemään koiran kanssa ulkona koska huoltomies on juuri ruokatauolla, kun saan soitettua sille ystävällisen naapurin kännykästä.

3. Olen jo myöhässä. Puhun Nicon kanssa puhelimessa, ja menen epähuomiossa väärään suuntaan kulkevaan metroon. Jään Kalasatamassa joidenkin ihme lukkojen taakse, kun yritän oikaista. Oikea metro menee nenän edestä. Perusdefenssi "ei tää voi olla todellista" alkaa nostamaan päätään.

4. Kaadun näyttävästi Kaisaniemen metroaseman ulkopuolella. Pyllyyn sattuu. Tirautan pari kiukun, häpeän ja epäonnistumisen kyyneltä ennenkuin kiiruhdan työpaikan ovista sisään. Pakkanen jäädyttää kyyneleet naamaani.

5. Vähän aikaa työskenneltyäni alkaa olo jo tasaantua. Olen silti tapaturma-altis, pudottelen tavaroita, hermoilen ja tunnen oloni hyödyttömäksi.

6. Jään muutamaksi tunniksi yksin hoitamaan kahvilaa. Kirjaimellisesti muutaman minuutin päästä esimiehen lähdöstä, tulee paikalle pariskunta joka tilaa Irish Coffeet. Valmistin elämäni ensimmäiset, ja todennäköisesti huonoimmat Irish Coffeeni ikinä. Espressokone temppuili ja jauhoi pavut hirveän suuriksi ja koko espresso vaan lörähti kahvan läpi muutamassa sekunnissa, en tiennyt mitä viskiä käyttää ja kermavaahto loppui juuri sitä pursottaessani niin, että se roiskui joka paikkaan ja siitä tuli sellaisen rosoisen, klimppisen oksennuksen näköistä. Lisää kermaa ei löytynyt mistään. Esimiehen puhelin tuuttaa varattua (akku loppu) ja turvaudun hätäratkaisuun; lusikoin pehmeää vaniljajäätelöä kermavaahto-oksennuksen päälle. Lol, lol. Ei enää ikinä niin rumia irish coffeita, pliis maailmankaikkeus.

7. Oloni on jo alkanut tasaantua ja kahvilatyöskentely sujua rouhevasti, kun yhtäkkiä rakas poikaystäväni Nico kävelee sisään, kantaen kukkapakettia! Ilahdun ihan mielettömästi, ja kuulen, että kukka ei olekaan ainoa lahja mitä minulle on. Nico käskee sulkea silmät, ja kun saan katsoa, näen edessäni Hitman: Absolutionin ;____; ♥ Nico halusi piristää mua, kun mun aamu oli mennyt niin huonosti. Ja siinä se onnistui.

8. Kahvilatyöskentely jatkuu iloisin mielin. Nico lähtee pois ja palaa takaisin Vilman kanssa. Vaihdan pari sanaa heidän kanssaan aina kun kerkeän.

9. Tuntia ennen sulkemisaikaa, kun järjestelemme jo sulkemista varten, tulee paikalle iso lössi vanhuksia, jotka päättävät juhlia kahdella skumppapullollisella. Paljon sählinkiä, paljon tiskiä, en osannut laskuttaa oikein (onneksi tässä vaiheessa olin jo saanut seurakseni työkaverin!) ja metelöivät hirveästi. Harmittaa ihan vain vähäsen, mutta ei paljoa.

10. Pieniä epäonnistumisia, kun minulta tilattiin caffè corretto. Onneksi oltiin just käyty Nicon kanssa kahvitermistöä läpi pari päivää sitten, sen takia vain muistin mikä on corretto. En löytänyt grappaa ja annoksesta tuli jälleen aivan järkyttävän surkean näköinen. Crema oli täysin hukassa ja annos oli ihan liian isossa lasissa. Hävetti tarjoilla sitä asiakkaalle.

11. Pääsin kotiin. Nico oli jäänyt odottamaan mua. Käytiin yhdessä kaupassa ja pussailtiin.

12. Tämä hetki. Istun kotona ja syön croissanttia ja ihailen saamaani ruusua. Koska huomenna on itsenäisyyspäivä, voin pelata Hitmania vaikka läpi yön. Sounds like a plan! Huomenna aion laittaa karjalanpaistin uuniin moneksi tunniksi, ja keittää pottuja sen kera.

Nico knows how to make a girl happy


 Olen myös hyvin iloinen siitä, että löysin eilen VIHDOINKIN sopivan huulipunasävyn itselleni! Olen metsästänyt sopivaa sävyä varmaan vuosikausia, ja aina kaikki jotenkin muuttuvat mun huulilla kylmän pinkeiksi ja sitten alan näyttää sellaiselta lihavalta japanilaiselta vauvanukelta. Mutta nyt, tarjoustalo tuli hätiin ja löysin loistavan pigmenttikiillon joka kesti tulikokeenkin eli syömisen, ja näyttää hyvältä mun huulilla. Jes!



Translation:

Here's a diagram of my moods for a day. I don't have the energy to translate it point by point but here's my day shortly: I woke up feeling a bit blue. I forgot my keys when I left to walk my dog. I was late for work on my second day, and I went to the wrong metro, got stuck in a hallway when trying to take a shortcut, fell on my butt outside metro station, and shed a few tears of frustration and shame. At work my mood started to rise steadily. That was until I made my first, and the WORST irish coffees ever. It was a disaster and nobody was there to help me. 

Then my lovely boyfriend Nico came to see me with a rose and "Hitman:absolution" game for me! He wanted to make me feel better after my horror morning and boy, did he succeed. ♥ Yes!

I also fucked up a caffè corretto. I didn't find grappa and I poured the whole drink into a glass that was way too big for the small drink. I was ashamed to sell it to the customer. 

Then I left work, kissed a lot with Nico and came home. Now I'm going to play Hitman!

5 kommenttia:

  1. On muuten kiva huulipuna :) munki pitäis kokeilla tota kaavio systeemiä, heittelehtis varmaan miten sattuis xD

    VastaaPoista
  2. Tää kaavio-juttu oli hauska ja mielenkiintoinen! Mua myös hiukan huvitti tuo sarkasmi "kaaduin näyttävästi", vaikkei se tilanne varmaan mikään kiva ollutkaan. Tuohon päivään liittyi kyllä tyhmän paljon vastoinkäymisiä (miten ne kaikki sattuukin aina samaan syssyyn), mutta myös ihania ylläreitä. Toi lahjan tuominen työpaikalle kesken päivän oli tosi suloista! Ja ihana toi "käytiin kaupassa ja pussailtiin" :D Aww. <3

    VastaaPoista
  3. :,) Herrajesta toi seiska uaaihana!

    VastaaPoista
  4. Siisti tuo kaavio, mielenkiintoinen oli lukea päivästäsi ja katsoa mistä laskut sekä nousut johtuu. ;)

    VastaaPoista