joulukuuta 29, 2012

Itsensä hyväksyminen


Oivallusten ja ihmeiden aika ei ole ohi. Lähiaikoina olen pohtinut paljon niitä kuuluisia kauneusihanteita. Koko- ja muotoihanteita. Olen huomannut yhden jos toisenkin toistuvan kuvion.

Milloin olen tyytymätön vartalooni:

-Nuorten vaateliikkeissä (H&M, Gina Tricot, Seppälä) sovittaessani nykymuodissa olevia vaatteita, etenkin housuja. Huomatessani, että kaupan isoin housukoko ei mahdu minulle ja jalkani näyttävät pillifarkuissa ylösalaisin käännetyiltä pulloilta.
lähde
-Katsellessani katalogikuvia, joissa näitä vaatteita esitellään laihojen mallien päällä
-Huomatessani vaatekokoni olevani joidenkin liikkeiden mukaan "plus-sized".



Milloin olen tyytyväinen vartalooni:

-Kun puen päälleni hameita ja muita omanlaisiani vaatteita, kun kannan omaa, ajatonta tyyliäni ylpeästi
-Kun saan korostaa vyötäröäni ihanilla kellohameilla
-Tehdessäni töitä, kävellessäni vahvoilla jaloillani ja tanssiessani. (Juostessani zombeja karkuun "zombies, run!"-sovelluksen kanssa)
-Kun ostan kirpputorilta jonkun vaatteen, joka mahtuu mulle, ja josta on kokolappu revitty irti


Yhteenvetona, tunnen oloni aina huonoksi, kun yritän mahtua joihinkin median ja kauppateollisuuden valheelliseen muottiin ja niiden vaatteisiin. Kun minulle tuputetaan viestiä siitä, että en ole oikeanlainen. Kun ei riitäkään, että on normaalipainoinen. Kävelee portaat hengästymättä kuoliaaksi, syö normaalisti (karttaa eineksiä, tekee paljon ruokaa itse, ei dokaa, herkuttelee välillä), jaksaa työskennellä koko päivän seisten ja kävellen. Vaan pitää olla se hauras solisluuperhonen joka mahtuu pillifarkkuihin, ja jonka perse ei ole kokoa "Baby got back".


No, tää alkaa kuulostaa siltä että olisin jotenkin katkera nimenomaan maailman kaikille housuille, mutta siitä nyt ei ole kyse. Olen vain huomannut, että paha oloni vartalostani korostuu joka kerta, kun olen shoppaillut tuollaisissa nuorten naisten vaateketjuissa ja sovittanut järjestelmällisesti kokoa 42, joka ei minulle mahdu. Ja sitten, kun olen vetänyt päälleni jotkut omat vaatteeni ja saanut laittautua, ja katson itseäni peilistä, niin ihan oikeasti en mä koe mitään läskiangstia. Mä olen upea kurvikas nainen, ja tykkään mun tisseistä ja mun pepusta ja mun vyötäröstä. Mä olen pehmeä ja mun paino on normaalipaino(n ylärajoilla).


"Miksi sitten yrität väkisin ostaa housuja, jos et niistä tykkää?" kuulen teidän ajattelevan. No, töissä pitää olla housut jalassa. Ja tuntuu tyhmältä olla aina samoissa mustissa UFFilta ostetuissa vakosamettihousuissa. Ostin siis ensimmäiset uudet farkkuni _vuosiin_ äskettäin. Ja ainoat hinnaltaan mukiinmenevät ja pyllyni peittävät farkut löytyivät... Tarjoustalosta! Kiitos Tarjoustalo, että riensit jälleen pelastamaan minut maailman pahuudelta.

Muutenkin olen huomannut olevani nykyään paljon tasapainoisempi, suhtautuvani itseeni lempeämmin ja kehittyneeni monessa asiassa. Olen kehittänyt vuosien saatossa uniikin tyylin itselleni, joka tuntuu omalta. Tunnen itseni, tarpeeni, vahvuuteni ja heikkouteni paremmin kuin koskaan ennen. Olen suhteellisen tyytyväinen itseeni ja elämääni (tietenkin mitäpä olisi elämä ilman epäkohtia, mutta puhunkin verraten menneisyyteeni). Ehkä ensimmäinen talvi sitten lapsuuden, jolloin en ole masentunut. Muutenkin tämä vuosi on ollut sellaista masennuksesta parantumista, askel askeleelta hyvin vakaasti. Ehkä pian olen kokonaan vapaa. 

ps. Aloitin Nadialle raakaruokinnan. Tässä on yks lyhyt video siitä miten dramaattista raakaruokinta voi olla!




Taitaa muuten olla lähinnä videopostausta tämä video mitä tästä blogista löytyy. Pitäisikö mun joskus tehdä videopostaus? Kiinnostaisiko teitä sellainen? Jos kiinnostaa, minkälainen videopostaus?


Translation:

I'm sorry but I don't have the vocabulary or strenght to translate this one well. I'm pondering about weight issues, clothes, pants and the fact that young women's clothing shops never fail to make me feel miserable about my weight. But when I put my own, classic clothes on (usually that includes pretty skirts or dresses), I feel beautiful and gorgeous, curvy lady.

I'm just frustrated, because I need to wear pants when I'm working and every shop has only these pillifarkku (what #%*@£ ever that is in english :D) pants that make my legs look like two bottles upside down and even the biggest size won't fit. Oh yeah, "skinny jeans" was the word I was looking for!

But in general, I have been making a lot of progress in loving myself. I forgive myself lot more often, I know my boundaries, strenghts and weaknesses and... I like myself. I have my unique style that feels like me, my life is kinda good and I'm kinda good. This is the first winter since childhood, when I don't feel depressed. I think maybe some day soon I'm going to be free from depression.

7 kommenttia:

  1. ihana postaus!!! Tuntuu tosiaan että nyky vaate kaupoissa 42 koko vastaa enempi koko merkintä s:ää!!! Itsekkin monesti olen turhautunut tuohon samaan ilmiöön, itsellänikin kun tuo takalisto usein on kokoa 40-42!!!

    Ihmettelen myös sitä kun nykyään ihmiset häpee jos vaatteet on ostettu jostain muualta kuin ns. "muotiliikkeistä"!!! Itsekkin olen monet hyvät farkut löytänyt halpahallista ja citymarketista!!!:D

    VastaaPoista
  2. Yks asia mua ihmetyttää....kelle helkkarille ne h&m housut sitten sopii?
    Oon ihmetelly tosi usein kun tuttavat, jotka mun mielestä näyttää ihan normaalin kokosilta, kertoo ettei ne löydä tarpeeksi isoja housuja. Ja sitten on minä, jolle ne kaikki tuntuu olevan auttamattomasti liian isoja. Mutta suuret halpavaateketjut tuskin kiinnittää hirveästi huomiota siihen että pöksyjä tehtäisiin moneen eri MALLISEEN, ei kokoiseen, vartaloon.

    Pahempaa kun vääränkokoisiin farkkuihin sulloutuminen, on h&m muottiin sulloutuminen väkisin.

    P.s. Näytät upealta tyylisi kanssa



    VastaaPoista
  3. Sä oot kyllä oikeasti sellainen kurvikas, ja sulla on tosi upee vyötärö-lantiokurvi, kuten varmaan miljoonasti todettu. Ihan kaikki itteään kurvikkaiksi kutsuvat ei kyllä sitä ole, vaan elintasolihavia...

    Ja älä huoli, voin kertoa että jopa tällaisella alle 50-kiloisella on ongelmia perseen ja reisien kanssa! Rättiliikkeiden farkut nyt vaan _on_ suunniteltu sellaisille tasapaksuille tankeille, joilla ei ole lantiota eikä persettä, saati sitten muhkeita reisilihaksia. -_- Jos se sopii pyllystä, mahtuu vyötäröltä kaks nyrkkiä. Mut ollaan me onnekkaat tyytyväisiä siihen, että eroa vyötärön ja lantion välillä löytyy! Housuja voi aina kaventaa liian isoista kohdista tai etsiä ja kaivella jostain sopivat tai käyttää hameita, vartalonmuotoa ei ihan pikkurahalla taasen muutetakaan.

    VastaaPoista
  4. Joooooo videopostaus!

    Ja tää merkintä oli tosi kiva, tästä tuli hyvä mieli, siis noista kohdista missä kerroit pitäväsi itsestäsi. Mäkin olen nykyään herännyt siihen, että on ihan ok rakastaa itseään, vaikkei olisikaan se solisluuperhonen. Ja olen myös alkanut suhtautua itseeni lempeämmin, vaikka pakko silti myöntää että haluan laihtua, mutta enää se ei hallitse mun elämää.

    Propsit vielä siitä, että kutsuit itseäsi upeaksi, koska sellainen todellakin olet! Ja musta ihmisten pitäisi kehua itseään enemmän, eikä aina hokea sitä perus mantraa "oon ruma oon paska musta ei oo mihinkään".

    You go girl! <3

    VastaaPoista
  5. Pitää vielä avautua noista housuista sen verran, että mullakin on housuongelma! Nimittäin mun maha on niin iso, että joudun sen takia ottamaan isot housut mutta sitten niistä jää typerän löysät muista kohdista, kuin purjeet, koska mun reidet ja pehva on aika pienet verrattuna muuhun vartaloon. On tosi vaikeaa löytää housuja, joissa olisi tarpeeksi tilaa mahan kohdalla ja jotka kuitenkin istuisivat hyvin reisistä!

    t. Yuki joka ei jaksanut kirjautua uudelleen

    VastaaPoista